"Ohana significa familia y familia nunca te abadona, ni te olvida"

Tosiaan, Ruta Mayan jälkeen ehkä aateltiin, että arki kutsuu... Mitä vielä?! Sen lisäksi, että täällä arki ei koskaan tunnu niin arjelta, niin mullehan tuli vieraita! Mun perhe! Sieltä ne niin kovin ruskettuneet ja tummat (pfffft, älkää uskoko) suomalaiset tulivat pitkän lennon takaa ja muistan vaan nähneeni äitini vilaukselta, kun lentokentän automaattinen ovi avautui hetkeksi. Ja sittenhän mä pistin juoksuksi! Ja juoksin suoraan halaukseen. Vähän itkua tirauttelin, yllättävää... Itseasiassa, mun host-veljet löivät keskenään vetoa, että itkenkö vai enkö kun mennään lentokentälle ja nään ne. Tähän totesin vaan niille, että hölmö se, joka sanoi etten itke hahha! Isoveli siis hävisi.

Mun kaksi perhettä! ♥

Ensimmäinen päivä meni nopeeseen kierrokseen Tampicossa ja hotellilla lepäilyyn. Jet lag iski aika mainiosti alkuillasta koko porukkaan, jopa minä väsyin matkalla! Mut oli se kyllä aikamoista päästä omaa äidinkieltään puhumaan ihan kunnolla taas. Ja sitten vaihtaa äkkiä espanjaan, ja kohta taas suomeen. Mutta arvatkaapa vaan mitä? Niin se vaan sujui! Minä, joka saavuin tänne pää tyhjänä espanjasta mennä höpötin ja tulkkasin minkä kerkesin suomesta espanjaksi kun vettä vaan! 

Ekana päivänä kierreltiin keskustassa, laguna Carpinterolla (eli yhellä lammikolla) ja käytiin meillä kotona syömässä.

Ensimmäisen päivä pikatutustumiskierros Tampicossa

Oma ihana äiti sekä rakas host-mama!

Oma rakas iskä ja host-papa! Ps. Kyllä taas huomas iskän ja pikkuveljen nähdessä, että oon aika kääpiö vieläkin...;)

Toisena päivänä me lähettiin kiertelemään aamusta jo keskustaa uudestaan ja käytiin syömässä astetta isompi aamupala; Tortas de la barda! Kyseinen jättisämpylä on jotain tosi meksikolaista, mutta ennen kaikkea jotain todella tampicolaista! Käytiin ydinkeskustassa ja sitten vielä vanhassa satamassa vierailulla. Ennen hotellille paluuta käytiin myös moikkaamassa mun meksikolaista mummia, jolla aina riittää energiaa höpöttää ja heittää vitsejä, vaikka rouvalla on takana jo 95 vuotta!

Iltapäivästä käytiin nopeasti hotellilla vähän lepäämässä ja kukin siistiytymässä ja suunnattiin sitten mun host-vanhempien kanssa vähän kauemmaksi yhteen ravintolaan järven rannalle syömään. Illaksi matka jatkui Tampicon rannalle, jossa meitä odottikin auringonlasku ja joku paikallinen porukka, joka kovasti olisi halunnut meidän kanssa valokuvaan. Sitten ne yllättyikin kun yksi näistä valkonaamoista vastasikin espanjaksi...;)

Torta de la barda! ♥ herkkua!

Vanha satama ja junaraiteet Tampicon keskustassa

Los Liimatta ♥

Makuvesiä!

Isi! ♥

Äippä! ♥ Kaikki sanoivat, että minä ja äiti ollaan ihan kaksosia, mutten koskaan huomannut mitenkään erikoisen paljon yhtäläisyyksiä.. No, tässä kuvassa ei taida muita eroavaisuuksia olla kun vaatetus ja silmien väri hahah!

Paikalliset supermarketissa! ;)

Mamá ♥

Niin, se "pikku"veli....♥

Kolmantena päivänä herättiin normaalia aikaisemmin ja otettiin suunnaksi Tajin, Veracruz. Paikka ei ihan lähellä olekkaan, matkaa on nimittäin nopeasti suoritettuna 4-5 tuntia. Meillä kävi kaikenlisäksi vielä niinkin hyvä tuuri, että autohan se rupesi aamupalan jälkeen temppuilemaan! Eikun takaisin vähän matkaan pikkukylälle, josta sitten löytyi automekaanikko ja äkkiä hujahti parikin tuntia varjossa istuessa ja limua lipitellessä. Iloisin mielin kuitenkin jatkettiin matkaa ja saavuttiin perille Tajinin pyramideille! Meillä oli puolitoistatuntia aikaa, ennen kuin sulkivat ja kierros me tehtiin oppaan kanssa tunnissa. Hyvin kerittiin ja paljon nähtiin! Myös mulle Tajin oli uusi paikka, vaikka siitä olin useasti kuullut, en koskaan siellä ollut käynyt. Huikeita pyramideja, ja niin paljon vielä löytämättä! 

Äijät! ♥

Papantlan lentäjät on intiaaniperinne Meksikosta! Ihan hullua meininkiä...

Pitkä päivä oli Tajinissa takana ja seuraava päivä oli ns. vapaapäivä! Me käytiin vähän kauppoja kiertelemässä ja nähtiin mun host-perhe vasta illalla, kun mentiin kotiin. Siellä odottikin jo kaikki ihan valmiina! Perhetuttuja, mun toinen host-perhe ja mun ystäviä vielä tulla sateli paljon sen jälkeenkin kun me oltiin jo aloitettu syömään. Ensin tietysti tervehditään kaikki läpi, enkä vieläkään lopeta hymyilemistä kun muistelen kuinka äiti kävi mun kavereiden nimiä läpi, vaan sen takia, että oli oppinut ne facebookin kautta, ja kuinka mun ystävä Claudia innostui ihan mielettömästi ja halasi koko porukkaa! 

Ruokana oli guisadoksia, eli siis tacoja, mutta voit tehdä minkälaisia tacoja nyt haluatkaan! Äitini pääsi myös kokeilemaan kuinka niitä tacoja tehdään ihan aina taikinasta lähtien. Hyvinhän se sujui! Pikkuveli pääsi mun ja mun ystävien seuraan, ja vaikkei espanja sujunutkaan, englanti kyllä sujui hyvin yhdellä sun toisella! :)

Ilta oli kaikin puolin ihan mieletön, mulle tuli niin hyvä mieli siitä, ja tiedän mun kaikkien perheiden, ystävien ja tuttujen nauttineen illasta ihan yhtä lailla! ♥

Andrea ja Vanessa nälkäisinä haha! ♥

Tacoooos!

Veljet ja sisko!

Claudia ja velipoika! Mekö lyhykäisiä? Eeeikä mitä....

Ei osata käyttäytyä kuvissa...♥

Veljet, sisko ja serkut! ♥

Ne parhaimmat kaverit! ♥ Emi, Mederos, Lily, Kike, Clau, Rodrigo, Ioanna, Yair ja Andrea

Tää kuva ei liity millään tavalla mihinkään, paitsi että meidän alueella on paljon kulkukissoja ja mun kaverit ei osaa käyttäytyä kuvissa...

Mun äiti rupesi meksikolaiseksi kokiksi!

Kavereita ja sisaruksia siinä niin!

Jaaa taas mun perheet! ♥

Oli tosiaan aikamoinen tapaus tämä, niin mulle kuin kaikille muillekin! Mutta se tunne kun näät sun perheen ensimmäisen kerran lähes vuoden jälkeen, on jotain ihan uskomatonta. Mä en pystynyt lopettaa puhumista ja hymyilemistä koko sinä aikana kun mun perhe oli täällä kyläilemässä. Reilu viikko tässä on vielä jäljellä ja sit me nähdäänkin taas! Tää on yhtä tunnemyllyä ollut koko kesä, huhhuh... Ja oon jo pelkästään tässäkin postauksessa suoraansanottuna raiskannut noita sydämiä, mutta minkäs teet! Olen onnellinen :)

Besotes, Noora
ps. terkkuja iskä, äiti ja Arttu, tiiän että luette tätä! Koko perhettä ikävöidään täällä:)