Todo que quiero de la navidad eres tu!

Niin äkkiä kun se joulu tuli, sitä samaa vauhtia se myös meni!

Tää muistuttaa mua vanhasta mainoksesta jossa joku mummo sanoo "tuolta se tuli ja tuonne se meni"....hehhe

Tähän väliin pienen pieni anteeksipyyntö, että on taas kestänyt kirjoitella.............se aika taas on juossut vähän nopeempaa kuin meikäläinen enkä pysy enää perässä!

Noniin, palataampa taas aiheeseen. Meillä oli tosiaan suunnitelmissa lähteä keski-Meksikoon, Zacatecasiin jouluksi, mutta suunnitelmat muuttui epävarmuuden takia, ja jäätiinkin tänne Tampicoon. Epävarmuutta siksi, että sielläpäin on vähän vaarallisempaa nyt, eikä asiaa helpota, jos me mennää autolla, jossa on eri osavaltion rekkarikilvet... Mutta ei se mitään, mulla oli kotoisa olo täällä!

Tää kuva on jo joulukuun alulta, laitetaan maman kanssa seimi-asetelmaa :)

Jouluaattona minut herätti "isoveli" hakkaamalla ovea innoissaan ja kysyi haluunko aamupalaa. Hyvä, etten tyynyllä heittänyt, ei ollut yhtään halua herätä, saatikka joulufiilistä! Onneksi velipoika ymmärsi kuitenkin, että en oikeen oo aamuihmisiä, mutta kyllä mä sieltä ylös ryömin. Mulla oli koko aamun tosi outo olo, en oikeen tiennyt miten olla. Tiesin, että on jouluaatto, muttei tuntunut siltä, mutta silti sain paljon viestejä kavereilta ja perheeltä Suomesta jouluaaton vietosta. Ikävöin perhettä ja sitä rataa, mutten onneksi niin paljoa kuin olin pelännyt, ja päivän mittaan se vähäinenkin ikävä hälveni! Kokkailujen ja järjestelyjen lomassa nauraessa ja höpöttäessä rentouduin ja loppuillan olinkin yhtä hymyä!

Jouluaatonaamun kokkauspuuhat kera veljien. Innostuminen pojilla kymppi...

Pöydän laittamista valmiiksi iltaa varten. Ja tulikin muuten hieno eh!

Meidän kuusipuu!

Nacimiento eli seimi-asetelema!

Täällä joulua juhlitaan samalla tapaan kuin Suomessa 24.päivä, mutta vasta illalla, ja sekin on oikeastaan nimeltään noche buena. Meille tuli kylään maman perhe, eli mun ns. täti, serkku ja abuelita (mummo)!
Syötiin hyvin ja pyörittiinkin sitten yks sun toinen eteenpäin loppuilta... Normaalisti täälläpäin syödään kalkkunaa jouluisin, mutta meillä oli tarjolla ihan sairaan hyvää pastel de carnea, eli tönkösti suomennettuna lihakakkua. Ei se nyt oikeesti mikään kakku ollut, mutta kyllä te varmaan ymmärrätte. Sen lisäksi herkuteltiin kermaperunoilla (samantyylisiä mitä äiti laittaa kotonakin!!), spagetilla, salaatilla ja jälkkäriksi mun lempparilla - suklaakakulla! Tarjonta ei ehkä ollut samanlaisen kattava kun oon Suomessa tottunut, mutta ei se ruokahalua häirinnyt!

Vasemmalla kuvassa host-veljet Alejandro ja Horacio. Vastapäätä pöydässä serkku Carlos, minä ja papa!

Papa, isoveli, abuelita, mama ja minä!

Rakkaat veljeni aina niin edustavan näköisinä... Ja tää kuva on vielä parhaimmasta päästä!

Serkku Carlos, isoveli Horacio ja Alejandron edustus! Oikeesti sekin on ihan fiksu, ei vaan oikeen tykkää kuvista :D

Syömisen jälkeen papa kävi viemässä maman perheen kotiin ja jatkettiin sitten matkaa tähän parin korttelin päähän papan siskon, eli täti Panchin luo! Siellä olikin sitten koko suku papan puolelta paikalla. Tanssittiin, syötiin vähän lisää ja sitä rataa. Oli tosi rentoa ja vasta kolmen jälkeen aamuyöstä päästiin takaisin kotia nukkumaan. Ja hei, me oltiin vielä Meksikon mittapuulla aikaisin kotona!

Mama ja serkku Ed!

Minä ja serkkutytöt Nataly ja Jessica!

Sisarukset ja serkukset! Ihan huipputyyppejä kaikki! ♥

Pääsin (vai jouduin, ken tietää...) myös tanssin pyörteisiin!

Perhe! ♥ Nää on papan puolelta, eikä tässä oo vielä edes kaikki...

Tämmönen joulu tänä vuonna! Pienestä ikävästä huolimatta en vaihtaisi, ihania ihmisiä oli nytkin ympärillä!
Besitos, Noora