2012/09/25

Rajan toisella puolen

Täällä taas!

No, oikeesti oon kyllä elellyt täällä kotona Meksikossa jo hyvän aikaa, vähän vaan ollut hiljaiseloa täällä blogin puolella ihan silkasta kiireestä ja pienestä laiskuudestakin johtuen. Kiirettä on ollut tosin hyvässä mielessä vaan ja laiskuuskin taitaa olla enemmän sitä, että nauttii sitten hetken vaan olemisesta. Tai nukkumisesta, oon viime aikoina ollut tosi väsynyt, joten päikkäreitä on tullut nukuttua aika hyvin.

Siellä Jenkkilän puolellakin tosiaan käväistiin noin kaksi viikkoa takaperin. Käytiin "isoveljeä" ja sen uutta kämppää moikkaamassa, jossa sitten eleltiin se viisi päivää joka Texasissa vietettiin! Mun host-veli tosiaan opiskelee ja elelee pääasiassa siellä, mitä nyt käy täällä aina joskus visiiteillä, sillä täältä Tampicosta Texasiin on joku vajaa 7h vaan ajamista. Okei, ei se menomatkalla tuntunu, että "vaan" seitsemän tuntia, mutta ei toi musta loppujenlopuksi kauheen kaukana kyllä oo!

Maisemia matkanvarrelta Texasiin!
Pääasiassa päivät meni eri asioiden hoitamiseen ja kaupoissa juoksenteluun, joten mulla ei ihan hirveetä kuvasaldoa oo, sillä pienemmän kameran sijasta mulla oli mukana järkkäri, jota en sitten kuitenkaan jaksanu joka paikkaan raahata... Halpaahan tuolla oli ja mullakin lähti mukaan parit mekot, paidat ja kengät! Paikkana Edinburg ja Mcallen oli tosi kuumia (tosin ei niin kosteita kun Tampico), mutta kivoja! Tosin kun mä luulin, että Meksikossa kaikki on suurta, niin Jenkeissä kaikki on vielä vähän suurempaa. Mukaanlukien ihmiset...

Niinkun Tampicossakin, myös Edinburgissa oli paljon palmuja, joita jaksan aina vaan ihailla haha!
Nämä kuvat on siitä yliopisto-alueelta, jossa "isoveli" opiskelee. Ihan hillittömän kokonen paikka!


En tiiä näkyykö se noista kuvista pahemmin, mutta kävelyteitähän tuolla ei pahemmin ole. Kaikilla on auto, ja kyllä, just semmonen avolava-auto (onko tuo edes sana suomeks? En oikeesti muista sitä oikeeta, jos toi ei oo se...). Päivät meni nopeesti, mutta rennosti ja toissa keskiviikko iltana tosiaan saavuttiin takaisin a la casa.

Torstaina palasin kouluun normaalisti, ja miten ihana olikaan tulla takaisin ja huomata, että kyllä niitä ystäviä vaan jostain aina vaan saa! Eli kaverit oli oottamassa, eikä sillä, oli mullakin niitä vähän ikävä :)
Meinasin jatkaa, että siitä päivät jatkukin normaalina arkena, mutta eipäs jatkunukkaan! Nimittäin 16. syyskuuta juhlittiin Meksikon itsenäisyyspäivää ja täällähän oli fiestaa ja erilaisia tapahtumia koko se viikonloppu! Perjantaina 14. päivä koulussa piti pukeutua Meksikon väreihin, eli vihreeseen, valkoiseen tai punaiseen (tai vaikka kaikkiin!) ja miten oikeesti oon juuri osannu valita mukaani kaikkia muita mahollisia värejä, paitsi niitä! Taino, on mulla yksi punainen huppari ja vihreä neule -jonka ostin ittelleni tuliaisena jenkeistä haha- mutta käytäppä niitä täällä sitten 35 asteessa... Noh, valkoinen paita röyhelöhihoineen vaan päälle ja hyvinhän sillä pärjättiin!

Ihana Ioanna ja ihana, perinteinen meksikolainen asu!
Sain lainata yhen jos toisenkin sombreroa pitkin päivää, jihuu!
Meksikon väreissä Yairin ja Monican kanssa!
Erikoispäivän kunniaksi syötiin myös koulussa tacoja porukalla ja tän luokan kanssa, jonka kanssa olin niin pari tyttöä oli tehny myös kakkuja! Ja voittepa vaan arvata kuka pyöri eteenpäin loppu päivän...
Ihanat tytöt Claudia ja Lilly!
Näistä näkeekin aika hyvin, että kaikilla oli jotain Meksikon väreihin liittyvää päällä, oli se sitten vaatetta, meikkiä tai sombreroja!
Meksikolaiset on tosi isänmaallisia, mikä näkyy jo pelkästään katukuvassa, kun joka paikassa myytiin jo viikkoja aikasemmin kaikkee pikkuhärpäkettä itsenäisyyspäivään liittyen. Itsenäisyyspäivää juhlitaan täällä myös eri tavalla kun Suomessa, sillä kun Suomessa se on jollain tapaa suht virallista ja semmonen rauhallinen päivä, täällä juostaan paikasta toiseen ja illalla juhlitaan ison porukan voimin! Keskiyöllä tosin tulee myös se "virallinen" osuus, kun griton aika. Eli presidentti julistaa Viva Mexicoa sun muuta ja ihmiset vastaa huutamalla "Viva!!" jokaisen kerran jälkeen. Itsekin olin parin kaverin kanssa yhissä juhlissa, mutta virallisen griton sijaan nähtiin vaan juhlien järkkääjän grito parvekkeella haha!

Sunnuntaina sitten mentiin koko perheen voimin illalla kattomaan semmosta Meksikosta, sen historiasta ja kulttuurista kertovaa näytöstä. Ja sehän oli ihan mieletön! Me oltiin mamán kanssa kummatkin ihan haltioissamme siitä! Se sanoi mulle, että aatteli että se on hyvä, muttei noin mahtava. Mutta sitten...arvatkaapa kuka ei ottanut kameraa mukaan... En edes puhelinta, jolla ois voinu kuvata, ei minkäänlaista kameraa mukana. Miksi? Koska pienemmässä ei ollut akkua ja aattelin, ettei se nyt niiiiiin ihmeellinen oo, että isoa ottaisin mukaan... Voi kyllä, ärsyttää vieläkin! Mutta joo, viikonloppu meni siis hyvissä merkeissä.

Että ihan hyvää tänne kuuluu ja elossa ollaan, vaikka vähän aikaa oonkin ollut hiljaa. Koitan nyt postailla vähän useemmin kun on taas oma arki meneillään.

Besitos, Noora

2012/09/08

San Luis Potosí

Nyt juttua mun piirin ensimmäisestä vaihtarimiittingistä!

San Luis Potosí oli kaupungin (ja osavaltion) nimi, jonne yhteensä 35 vaihtaria tästä lähialueilta kokoontui viime viikonloppuna. Yllätyin, kuinka monta vaihtaria meitä oikeestaan olikaan! Ja noh, kuinka monen monta suomalaista siellä olikaan... No, oikeesti, kyllä mä sen tiesin että oon ainut, mutta ei se mun menoa haitannut. Paljon uusia tuttavuuksia ympäri maailmaa ja espanjan harjoittelua. Oli oikeestaan aika hassua, ettei me pahemmin puhuttu enkuks vaan kaikki yritettiin puhua espanjaa, toiset enemmän, toiset vähemmän. Ja tällä tarkotan sitä, että paikalla oli myös paljon portugalia tai saksaa puhuvia, joten myös niiden sorina kaikuu edelleen päässä..

Bussilla tosiaan matkattiin, ja sekin oli niin erilaista verrattuna Suomeen! Paikkaliput ja kaikki. Okei, pitkä matkahan toi oli, mutta kuitenkin. Bussiasemalla mentiin turvatarkastuksen läpi ennenkun päästiin itse bussilaiturien äärelle. Itse bussissa taas penkit oli ihanat ja pehmeet, oisin voinut upota niihin. Matkalla parista ruudusta pyöri elokuvia koko matkan ajan ja ilmastoinnin kanssa meinasi tulla kylmä. Ei se kyllä alkuun tuntunu ollenkaan, kun Tampicon lämmöstä lähti haha!

Tosiaan, Tampicosta lähti mun lisäksi 3 muuta vaihtaria, joita en ollu koskaan aikasemmin tavannu, koska ollaan eri kouluissa. Nyt kuitenkin tavattiin ja tosi mukaviahan ne kaikki oli! Lähes 7 tunnin istuminen bussissa ei kuitenkaan pahemmin höpötelty, joitain perusjuttuja kerrottiin. Takasin tullessa meininki olikin ihan eri! :)
Tylsää ei koskaan kyllä ollut, ei bussissa eikä itse miittingissä. Viikonloppu vietettiin n. puolen tunnin päästä SLP:n keskustasta, Hacienda Calderon nimisessä "hotellissa". Meijän team Tampicon mukana ollut Rotary-setä kertoi kanssa, että paikka on tosi vanha ja ollut joskus aikoinaan yhden perheen koti. Ja siis se paikkahan oli ihan jäätävän kokonen! Ihan viihtysäkin, vaikka kieltämättä tuli siellä nukkuessa ikävä sekä oman kodin että Meksikon kodin omaa, pehmeetä sänkyä...

Hyvä alottaa edustavalla kuvalla.. Mutta ei voitu muuta kun hämmästellä Hannahin kanssa tätä näkymää bussimatkalla! Niin järjettömän paljon roskaa!

Vastakohtaisesti pääasiassa maisemat oli onneks kaunista luontoa. Ja vuoria!



Hotelliin!

Puutarha-alue, jonka läpi me kuljettiin uima-altaalle.

Paikanpäällä oli tosiaan pelkästään vaihtareita jo 35 ja siihen vielä lisäksi kaikki Rotary-tyypit ja Rotexit. Perjantai-ilta meni syödessä ja muihin tutustuessa. Sekä tietysti tanssiessa! Tultiin sen verran myöhään, ettei oikeen muuta ehdittykkään tekemään. Lauantaina kuitenkin aamu alkoi aikasin ja hyvällä ruoalla ja jatkui sitten sääntöjä ja kulttuurishokkia käsitellessä. Jossain vaiheessa pidettiin sitten paussi ja mentiin uima-altaalle koko porukka! Pelattiin lentistä ja nautittiin vaan siitä lämpösestä vedestä. San Luis Potosissa kun tuppas olemaan jo vähän kylmä Suomi-tytölläkin haha! Myöhemmin vielä oltiin "luennolla", joka kerto Meksikosta, sen historiasta ja erilaisista paikoista täällä. Ihan sairaan mielenkiintonen! Ja kun siinä pyöri eripaikkoja, mitkä on hienoja Meksikossa, myös Tampicon ranta pääsi mukaan! Eikä ihan suotta tietenkään ;)

Lauantai-ilta meni taas syödessä ja tanssiessa vielä enemmän kun perjantaina! Opeteltiin myös meksikolaisia tansseja, mm. jo edellisessä postauksessa mainittua Rodeota. Meikä tyttökin koitti, mutta mitä nopeemmin mentiin sitä enemmän törmäilin muihin.. Suosiolla luovutin ja innoissani pyörin sivummalla haha!

Perinteikäs teema jatku sitten piñatalla, jota myös allekirjoittanut pääsi hakkaamaan! Piñata on tosi perinteinen juttu meksikolaisissa juhlissa, lapsille se on usein juuri se kohokohta. Pelkästään hauskuutukseen piñata ei kuitenkaan ole tehty, vaan siihen liittyy ihan historiallinen kertomuskin, jonka mukaan aikoinaan piñataa hakkaamalla yritettiin karkoittaa pahaa ja vahvistaa omaa uskoa. Tykkään siitä, että jokaisella jutulla täällä on oma tarinansa miten ne on saanut alkunsa. Mutta täytyy myöntää, että mulle tää taisi olla lähinnä vaan hauskaa. En tiiä naurattiko mua enemmän se, etten missään vaiheessa tainnut osua kunnolla siihen piñataan vai ajatus itsestäni hyppimässä siinä alapuolella epätoivoisesti siihen kurottautuen...

Pari haluaa kuvan lipun kanssa ja kohta ollaankin melkeen kaikki vaihtarit yhessä kasassa! Ja Emmalle suuret kiitokset perinnöstä, jota kannan ylpeänä! ;) Ens vuonna toivon mukaan joku muu kotokaupungista kantaa ylpeenä tuota lippua!

Vaahtokarkkien paistamista mmm

Ihana Tampequeña-toverini Dominique Sveitsistä!

Parit mehikaanot sekä Saksan, Yhdysvaltojen ja Brasilian edustusta!

Tampequeñalaiset Dominique ja Hannah kera brassivahvistus Arthur! Ja tietysti herkku-tacoja!

Jorge vähän testaili mun kameraa..

Parit pinssit! Niitä on enemmänkin ja toivottavasti tulee vielä lisääkin!

Mi chica!

Poijjaat! Jack Taiwanista (ja Tampicosta myös!!) ja Gustavo Brasiliasta

Sydney ja toinen Noora-vahvistus Saksasta! ;) no oikeesti kyllä vaan yhellä oolla.

Team Tampico! Ja keskellä meijän "isoveli" Jorge, joka oli viime vuoden Saksassa vaihdossa. Jack tosin puuttuu kuvasta ):

Minä ja se piñata...haha!

Täytyy pitää puolensa, eikö?
Sunnuntaina olikin jo sitten aika palata takasin Tampicoon. Lähtö hotellilta oli jo yhdeksän jälkeen aamusta, joten aikasin oltiin taas liikkeellä. Viralliset kuvat Rotary-takkien kera koko porukasta ja sitten matkaan! Itkuja ei tullut, vähän haikeutta kyllä.

Matkalla SLP:n keskustaan bussiasemalle poikettiin matkan varrella pienemmässä kaupunginosassa Villa de Reyesissä. Pikainen kierros, mutta sitäkin parempi! Tosi nätti paikka ja helposti siinä keskustassa vierähtikin tovi. Siitä matka jatku sitten sinne bussiasemalle, jossa sanottiin vielä kerran heipat Ciudad Manten (parin tunnin päästä Tampicosta) vaihtareille ja sitten alkoikin paluumatka. Mutta niinkun sanoin, tylsää ei tullut, kiitos hyvän seuran! Ja maisemien kanssa, nähtiin mm. Cierra Madre!

Villa de Reyesissä ja takana paikallinen kirkko. Kuvassa edustetaan Brasiliaa, Saksaa, Venäjää, Slovakiaa, Sveitsiä, Ranskaa ja tietysti Suomea!


Mis chicas Tampequeñas!
 Ja viimeinen kuva koostaa hyvin viikonlopun!

Brasiliasta, Saksasta, Ranskasta, Taiwanista, Slovakiasta, Belgiasta, Indonesiasta, Yhdysvalloista, Italiasta, Venäjästä, Sveitsistä, Thaimaasta ja Suomesta on Distrito 4130 tehty!
Palaillaan taas ens viikolla, huomenna lähdetään meinaan perheen kanssa Jenkkien puolelle muutamaksi päiväksi isoveljeä moikkaamaan!

Besitos, Noora
ps. Parissa kohtaa lukee "Tampequeña" ja se on Tampicossa asuva henkilö ;)

Vamonos!

Heipat tännekin taas!
Anteeksi, se lupaus vähän jäi, mutta kyllä tässä on niin paljon menoa riittänykkin ettei edes harmita haha! Viime viikonloppu meni San Luis Potosíssa (noin 6h täältä Tampicosta) muitten vaihtareitten kanssa ja ympäri koulu- ja sunmuitajuttuja hoitaessa. Tällä viikolla on ollu koulussa kaikenlaista tapahtumaa, onneks mulla on toi pienempi kamera lähestulkoon aina mukana, sillä ne tuli mulle kaikki ihan yllärinä! Mutta tosiaan, hyviä yllätyksiä vaan.

Niinkun viime kerralla kirjottelin, kävin "serkun" kanssa semmosella lagunalla, eli jonkun tapasella järvellä muutama (tai vähän enemmän..) viikko takaperin. Ja näin siellä tosiaan elämäni ensimmäisen (?) krokotiilin! Ne eleli ihan siellä järvessä vaan, ihan keskellä kaupunkia ja puistoaluetta.. Tässä nyt parit kuvat sieltä!




Kotiin lemmikiks?



Jos en ihan väärin muista, niin hän on Benito Juarez, Meksikon entinen presidentti. Täällä hyvin tärkeä henkilö siis!



Puistoalue ihan sen lagunan vieressä. Joka paikassa myydään jotain pikkuhärpäkettä!
Noista pikkuhärpäkkeistä tuli mieleen vielä, että nyt näkee erityisesti kaikkeen Meksikoon liittyvää, kuten Meksikon lippuja ja lipun värein koristeltuja juttuja ympäriinsä kun Meksikon itsenäisyyspäivä lähenee. Ens viikonloppuna kaikkialla onkin tiedossa isoja juhlia sen kunniaksi!

Takasin arkeen. Niin, arkihan mulla tais vähän niinkun alkaa melkeen kuukausi sitten, kun alotin koulun! Alkuunhan se oli kyllä kaikkea muutakun arkea, kun olin ihan hukassa.. Mutta kyllä se siitä, ja nyt jo sujuu tosi hyvin! Viihdyn koulussa, vaikken aina kaikkee ymmärräkkään. Ymmärtäminen on kyllä jo parempaa, samoin puhuminen, kiitos ihanien kavereiden ja opettajien myös! Meininki koulussa on vähän samalla tasolla kuin suomessa; ykköset on niitä hillityimpiä, kakkosilla vähän alkaa jo meno tuntua ja "abit" onkin jo ku lentoon lähössä! Ei sillä, tunteja ei yleensä kukaan pahemmin häiritse. Muuten meno on aika erilaista, kuten esimerkiksi erilaiset oppiaineet (ja mulla täällä "erikoisala" on turismo ja design!) ja kaikki tuntuu tuntevan toisensa ja olevansa toistensa kavereita. Tällä viikolla ollaan juhlittu ensin meijän koulun 42-vuotis synttäreitä ja sitten lukion (koska tässä samalla alueella on myös yliopisto) rehtorin synttäreitä, ja näissä toi hyvä yhteishenki viimeistään tuli selväksi!


Yhtenä päivänä yhellä tunnilla oltiin sovittu open kanssa, että syödään pizzaa ja muita herkkuja! Ope kävi ne hankkimassa ja me käytiin ne nauttimassa omnomnom. Maistoin myös supertulisia chilisipsejä, eli myös vettä meni!




mä luulin et noi oli syötäväks, mut toisin kävi...

42 aniversario de la UNE!

Koulun maskottijaguaari! Enkä oikeesti näytä noin huonoryhtiseltä köhhöh


Tässä on parhaillaan meneillään semmonen Rodeo-niminen tanssi, jota meksikolaiset tanssii paljon. Se on ihan pirun nopeeta, ja koulukaverit varottelikin ettei mun ehkä kannata mennä sinne tai en selvii hengissä hahah! Koko koulu oli ihan messissä ja niin hyvällä fiiliksellä!

Eikä tässä vielä kaikki...
teen heti perään toisen postauksen siitä San Luis Potosín reissusta, sillä eiköhän tää kuvapläjäys riitä yhteen postaukseen!

Nos vemos!
Noora