Música!

Ihan vaan aattelin jakaa teille muutaman espanjankielisen biisin, joita täällä kuunnellaan ja itse kuuntelen (liian) paljon. Kaikki näistä ei oo Meksikosta, mutta ainakin täältä Väli-Amerikan alueelta!

 

3BallMTY - Inténtalo

3BallMTY - Besos al aire

Jesse & Joy - ¡Corre!

Amuleto - Deja de respirar

Tämä bändi on yhden kaverini Melon isoveljen bändi! Bändin laulaja-kitaristi on Melon veli, ja tätä bändiä käytiin myös sillon jokunen aika sitten Claudian ja Dominiquen kanssa katsomassa täällä Tampicossa!

Mr. Saik - Siente el choque (Panama)

Wisin & Yandel - Algo me gusta de ti (Puerto Rico)

Suurin osa on joo vähän tommosia party/tanssibiisejä, mutta ei se mitään! Ja luulempa, että noista parista rauhallisemmastakin esimerkiksi rakas äitini siellä ruudun toisella puolella voisi tykätä tosta Jesse & Joy'n kappaleesta. :) Tykkään hirveesti kun täällä monelle biisille on joku tietty tyyli tanssia se kappale, tai sitten mennään salsalla tai cumbialla! Joista mä en kyllä hallitse kumpaakaan juuri ollenkaan, mutta ainakin meininki on kohdillaan!

Besitos, Noora

Psst! Laitoin tonne postauksen alalaitaan semmosen sydän-nappulan, että josko painelisitte sitä kun ootte lueskellu...;)

Cuatro meses

...eli neljä kuukautta. Neljä kuukautta ja kolme päivää sitten olin lentokentällä nauramassa, vähän itkemässä, mutta ennen kaikkea valmiina lähtemään yhteen elämäni ikimuistoisimmista seikkailuista! Siitä lähdettiin porukalla Meksikoon, jossa ihasteltiin ensin pääkaupungin maisemia koko meidän 15-henkisen vaihtariryhmän (mukaanlukien ihana ryhmänvetäjä Markus!!) kanssa ja sieltä jatkettiin pari päivää myöhemmin jokainen omaan kaupunkiimme.

Oikeesti, muistan siitä päivästä tosi hämärästi ja oon niin onnellinen, että kirjoitin kaiken siitä silloin päiväkirjaan! En oo ikinä eläessäni jännittänyt niin paljoa, en ikinä. Mutta sitten saavuin Tampicoon, mua oli avosylin vastassa perhe ja rotareita, eli se oli myös yksi mun elämäni parhaimmista päivistä! Niinhän sitä sanotaan, että se on vaihtarin paras päivä.

Kuvassa host-perhe ja juuri vastaanotettu aave...eikun vaihtari Suomesta! ehe ehe.

 No mitä tässä neljän kuukauden aikana sitten on oikeen tapahtunut? Mä oon elänyt täällä meksikolaista elämää, oppinut ja saanut niin paljon. Ja niin pienessä ajassa! Taino, nyt kun aattelee, neljä kuukautta tuntuu jo pitkältä, mut aika menee niin äkkiä, ettei oikeasti ymmärräkään. Ja joka kerta miettiessäni missä päivämäärässä mennään, oon aina kuukauden myöhässä, aina!! En halua edes aatella, miten aika rientää niinä viimeisinä kuukausina...

 Muistan muutama kuukausi takaperin, kuinka olin ollut kavereitten kanssa leffassa ja host-isä tuli hakemaan mut kotiin. Me keskusteltiin autossa, puhuin sillon tosi vähän espanjaa. En tiiä voiko sitä edes puhumiseksi sanoa, sönkötin sanoja, mutta jollain tapaa sain asiani sanotuksi. Host-isä sanoi sillon, että odota vain jo kolmen-neljän kuukauden jälkeen puhut jo paljon espanjaa. Toivoin sitä niin hirveesti, mutten vaan voinu ymmärtää miten ihmeessä se ois mahdollista. Kyllä se vaan oli. Kolmen kuukauden jälkeen huomasin oikeesti puhuvani ja ymmärtäväni tosi paljon kielestä, joka alkuun tuntui ihan ylitsepääsemättömän vaikeelta. Myös monet kaverit sanoi mulle aina kesken keskustelujen, että "huomaatko muuten, että ollaan koko tää aika puhuttu espanjaksi"! Nyt neljän kuukauden jälkeen puhun ja ymmärrän taas vähän enemmän. Kaikista jännintä tässä on se, että se tapahtuu niin huomaamatta. 

Kaikista parhaimpia hetkiä kielen oppimisen kanssa on just ne hetket, kun tajuat, että oikeasti osaatkin. Muutama päivä sitten autoin esimerkiksi host-äitiä kääntämällä jonkun tekstipätkän englannista espanjaksi. Virnuilin kun mikäkin urpo pelkästä onnellisuudesta sen jälkeen hahha!

Vaikka mulle neljä kuukautta tuntuu tosi lyhyeltä, siinä on ehtinyt pieni Suomi-tyttö oppia paljon! Välillä on hermo ollut kireellä ja silti hymyilyttänyt ihan aidosti, tai kärsivällisyys loppunut jo aikoja sitten ja silti edelleen teen sitä samaa hommaa, koska en vaan voi luovuttaa. Kärsivällisyyttä oon oppinut muunmuassa host-äidiltäni, joka jaksaa vieläkin selittää mulle sanoja mahdollisimman monin tavoin espanjaksi, ihan vaan siksi, että ymmärtäisin ja oppisin. Kärsivällisenä se myös on opettanut kokkaamaan ja käsittelemään kaasuhellaa (!!!), koska minä jos joku olen semmonen tumpelo keittiössä, että huhhuh... Viimeksi tänään mokasin makuveden ja sain host-veljen kettuilut niskaani (älkää nyt huoliko siellä, tää on tämmöstä perus veli-sisar-meininkiä, se saa samalla mitalla takaisin hahha!), mutta host-äiti totesi vaan "se hoituu ihan vaan normaalilla vedellä ja sokerilla". Ja niin se hoituikin! Itselleen täytyy myös nauraa, ei kaikkea pidä ottaa niin vakavasti.

Neljässä kuukaudessa oppii myös elämään ikävän kanssa. Multa kysytään tosi usein, että eikö musta oo vaikeaa olla täällä, kun mun perhe on niin kaukana, tai että enkö ikävöi mun perhettä. Totta kai mä ikävöin! Ei se olis normaalia jos en ikävöis. Se vaan, että ikävää on niin monenlaista. Tiiän, että kaikki on hyvin mun perheellä, sukulaisilla ja ystävillä Suomessa. Mulla on kaikki hyvin täällä, joten miksi huolehtia sen enempää? Mutta kyllä, on niitäkin päiviä kun ikävöin ihan hulluna ja saatan itkuakin tirauttaa, etenkin jos tunnen oloni yhtään normaalia stressaantuneemmaksi tai väsyneemmäksi. Näitä päiviä on onneksi aika harvassa, yllättävän harvassa, täytyy myöntää. Eli nyt jos joku vaihtovuotta harkitseva on siellä ruudun toisella puolella, niin täällä ylpeä vaihtari kertoo, että kyllä siitä ikävästä selviää! Täällä on kuitenkin paljon tekemistä, kavereita ja host-perhe sun kanssa, mikä vie ajatuksia pois ikävästä. Älkää nyt rakkaat siellä kuitenkaan luulko, että oisin teijät unohtanut. Päinvastoin, mun ikävä on enemmänkin sellaista, että haluaisin teidät kaikki tänne ihan vaan siksi, että voisin näyttää teille paikkoja ja tutustuttaa teijät kaikkiin mahtaviin tyyppeihin! ♥

"If ever there is tomorrow when we're not together.. there is something you must always remember. You are braver than you believe, stronger than you seem, and smarter than you think, but the most important thing is, even if we're apart.. I'll always be with you.” - Winnie the Pooh

Papá y mamá!

 Kauhee kun tää nyt kuulostaa ihan siltä kun tekisin lähtöä jo takaisin! Ei nyt onneksi vielä! Mutta tossa yläpuolella pari kaveria ja host-vanhemmat. ♥

Täällä kaikki pikkujututkin tuntuu jännältä. Arki on ihan tavallista, samanlaista kun meillä Suomessakin. No okei, tietysti erilaistakin, mutta noin pääasiassa arkiasiat on samanlaisia, eri tavoin tehtyinä vaan. Semmoset pikkuarkijutut oli myös alkuun niitä, mitkä jännitti mua ihan hirveesti. Jännittää välillä vieläkin, esimerkiksi saldon lataaminen kännykään ekaa kertaa yksin jännitti hirveesti. Tai pankissa asioiminen, bussilla meneminen tai ravintolassa ruoan tilaaminen, jotka nykyään on jo ihan peruskauraa. Niin tavallisia pikkujuttuja, mutta yllättävästi ne rupee jännittämään kun on uudessa paikassa vieraan kielen kanssa haha! Samalla musta on tietysti tullut rohkeampi muunmuassa näitä asioita tehdessä.

Nyt musta tuntuu, että multa karkasi ajatus kokonaan. En tiiä, mitä olin enää sanomassa. Ehkä se pieni ajatusten jakaminen oli nyt toistaiseksi siinä. Täällä menee paremmin kuin hyvin, oon hirmu onnellinen ja mulla on viime aikoina riittänyt energiaa vaikka muille jakaa! Joulua vähän jännitän, mutta enemmän mä sitä odotan. Ei mulla nyt muuta. Tällä hetkellä oon Teksasissa, joten tää tulee teille ajastettuna hihi!

Besitos, Noora

Octubre y noviembre

Hola a todoooos!

Taas on vähän vierähtänyt aikaa tässä näin hehhe... Pahoittelut siitä, mutta on tässä taas ollu vähän kaikennäköstä meneilläänkin! Nyt on kyllä viime päivät jo hellittänyt ja oonkin vaan ottanut rennosti, kun ei oo ollut oikein kiire mihinkään. Viime viikonloppu on menny vähän "tyttöjen ilta" -meiningeillä, sillä perjantaina juhlistettiin ystäväni Lilyn synttäreitä kavereitten kanssa sushilla ja noh, piti meijän joku leffakin kattoa, mutta jäätiinkiin papattamaan hyväksi toviksi.. Ja lauantaina taas käytiin vähän isommalla tyttöporukalla leffassa kattomassa se uusin ja viimeinen Twilight-leffa, jonka jälkeen lähettiin vielä porukalla syömään ja kun kello löi 12, niin laulettiinkiin vuorostaan onnittelulauluja Leslielle! Leffa oli ihan jees, en niinkään noista Twilight-leffoista perusta, mutta tää oli yllättävän hyvä. Ei oikeen tienny mitä ois missäkin tilanteessa pitäny tuntea ja oltiin siellä tytöt kahessa rivissä välillä ihan kauhuissamme ja välillä naurettiin ittemme kipeiksi, kiitos Leslien poikaystävän ja sen välikommenttien...:D

Nämä pari viikonloppua on olleet vähän normaalia pidempiä, kun ollaan juhlittu millon mitäkin pyhäinpäivää. Huomenna ei ole koulua, kun tiistaina on vallankumouksen päivä. Pari viikkoa takaperin juhlittiin El dia de Muertosia, jolloin perjantaipäivä oli vapaa.

Nyt kuitenkin palataan vielä astetta taaemmaksi, sillä tämä parin viikon takainen viikonloppu oli ihan normaalimittainen, mutta sitäkin antoisampi! Perjantai-iltana käytiin Claudian ja Domin kanssa kattomassa Amuleto-bändin konsertti, jossa päälaulaja on yhen kaverin Melon veli. Oli tosi rento meininki ja musiikista tykkäsin paljon! Tää bändi on kuulemma tosi tunnettu tässä Tamaulipaksen osavaltiossa, mut myös jonkin verran tunnettu koko Meksikossa.

Amuleto

Claudia ja Domi! Nämä tytöt on yhtiä parhaimmista kavereista mulle täällä ♥

 Lauantaiksi olin saanut kutsun Raquelin siskon quinsiñera-juhliin, eli 15-vuotis synttäreille. Ainoa vaan, että täällä 15-vuotissynttärit on vähän eri tasolla ja eri tavalla juhlistettu kuin Suomessa. Täällä se on tosi tärkeä juhla tytöille, ja ennen itse juhlaa käydään mm. kirkossa ripittäytymässä ja sieltä jatketaan koko suvun, ystävien sun muitten tuttujen kanssa juhliin. Tätä varten oltiin varattu salonki (entinen antro), jossa oli tanssilattiat kaikkineen, upea varmaan nelikerroksinen kakku, ja ruoka- ja juomatarjoilussa oli varaa valita! Tietysti kaikkein tärkein on itse juhlan ohjelmasisältö, johon kuului niin esiintyjiä, synttärisankarin esiintymistä ja lahjomista, koko porukan tanssimista... mitähän vielä. Niin ja tietysti näyttävä mekko. Se näkyy alla olevista kuvista, oli ihan hurjan kaunis! Tommosia meidän vanhojen tanssimekkojen tapaisia käyttävät quinsiñera juhlissa valehtelematta kaikki.

Meikäläinen näytti tältä! Korkkarit ei näy tässä kuvassa, mutta ihanat olivat kuitenkin hehe.

Mun, Lilyn ja Claun jalat vähän väsyi koroissa loppuillasta, joten jatkettiin astetta kevyemmillä kengillä!

Mutta niin, tässähän tämä menee! Arki ja sitä rataa. Koulussa on ollu viimeset pari viikkoa normaalia enemmän kaikkea tekemistä ja menemistä, viime viikolla alkoi taas "koeviikot". Mullakin oli pari koetta, ja hyvinhän ne jo meni! Turismin kokeesta erityisesti sain paljon kehuja ja täydet pisteetkin vielä! Tuli noista kehuista vielä mieleen, että musta on ihanaa miten opettajat ja oppilaat on jotenkin kavereita toisiaan kohtaan täällä. Ei sillä, opettajilla on kyllä auktoriteettinsä täällä myös, mutta esimerkiksi justiinsa mun turismin opettaja usein kun tulee vastaan koulussa kyselee "hola princesa/hermosa/bonita, como estas hoy? todo bien?" eli heippa prinsessa/kaunokainen/hellyyttävä/mikälie, miten voit tänään, onko kaikki hyvin ja sitä rataa!

Noniin, palataampa taas asiaan haha! Ennen näitä koeviikkoja täällä meinaan vietettiin Halloweenia, El dia de Muertosia sekä koulussa oli erityisalojen "näyttelyitä". Halloween ei oo täällä niinkään perinteinen juhla, mutta sitä juhlitaan kuitenkin vähän enemmän kuin esimerkiksi meillä Suomessa. Koulussa sitä juhlistettiin sillä perinteisellä pukeutumismeiningillä, tosin se pelottavuus jäi aika vähäiseksi... Hienoja pukuja kuitenkin, ja valehtelematta lähes kaikki pukeutui jotenkin! Mulle iski jo syyskuussa kriisi kun kaikki alkoi kyselemään kuinka meinaan pukeutua, eikä mulla ollut vielä paria päivää ennen Halloweeniä mitään ideaa. Onneksi oma vaatekaappi pelasti ja meikä keimaili Marilyn Monroena sitten yhden päivän!

Presenting Amy Winehouse and Marilyn Monroe!

Nörttibeibit Armando ja Jorge! hahah

The Green Lantern-Yairin ja hiphop-tyttö Ioannan kanssa! Parhaimpia kavereita myösss!

Inkkari-Jennifer, Minni-Zayra, meikä! ja tommonen....alkuasukas-Lily!

merikapteeni-Marco! voin kertoa, etten muuten ollut ainoa tyttö, joka halus kuvan sen kanssa... hahaha!

hyvä ystäväni Memo! ja sen koira...joka kärsi...ja loppupäivästä olikin jo hävinnyt.

Kauhukolmikko. Nää pojat on ihan huippuja! :) Samoin toi Arechigan asu (keskellä).

mun ihanat tytöt Shaian ja Grecia!

Iran ja sen upea calavera-asu! Toi asu sai tosi monet opettajatkin ihastelemaan ihan hulluna, eikä syyttä!

Gustavon asu....

mun beibet!

El Día de Muertos -päivän alttari koulussa. Nimi, joka lukee nauhassa, on eräs edesmennyt opettaja.

Alttareihin laitetaan kynttilöiden lisäksi usein esille ja tarjolle muisteltavan lempiruokaa, -esineitä sun muuta. Eikä väriäkään tietysti puutu!

 Nämä ylläolevat kuvat on El Día de Muertos -päivien muistamisesta. Täällä tälle juhlapyhälle on kaksi tarkoitettu kaksi päivää, 1. ja 2. marraskuuta. Ensimmäisenä päivänä muistellaan edesmenneitä lapsia ja nuoria, toisena taas aikuisia ja vanhuksia. Toinen päivä on myös yleinen vapaapäivä esimerkiksi koulusta. Mä jollain tapaa odotin tätä juhlapyhää, koska sitä ei juhlita missään muualla päin maailmaa mun käsittääkseni. No okei, onhan meilläkin Suomessa kuolleiden muistopäivä, mutta se on niin eri juttu. Täällä kuolleita muistellaan juuri näillä suurilla alttareilla ja hautuumaat on täynnä kukkia, koristeita, ruokaa, juotavaa, kynttilöitä... Ja perheitä, jotka on siellä viettämässä aikaa edesmenneen haudalla, syömässä tai vain oleilemassa, jotta näin saataisiin edesmenneen henkikin mukaan ja tyytyväiseksi. Täällä vähän niinkuin "nauretaan" niille, jotta vähennettäisiin sitä surua ja tuskaa. No ei nyt suoranaisesti naureta, mutten oikeen keksi mitään järkevämpääkään suomennosta tälle selitykselle...

Niin, ja kun kuolleitten nauramisesta oltiin päästy, seuraavana päivänä odottikin "näyttelyt" ympäri maailmaa! Meillä turismin tunneilla oli jaettu joka ryhmälle manner ja sieltä kaksi maata, joista sitten piti tehdä näyttelyt, eli esitellä nämä maat ensin tunnilla Powerpoint-esitelmillä ja myöhemmin sitten ihan konkreettisesti pistettiin jokainen nurkkaus pystyyn, jossa pääsi maan tunnelmaan! Meidän Afrikka ryhmä sai maiksi (onko tää sana?!) Etelä-Afrikan ja Marokon. Minä, Clau ja Lily tehtiin Etelä-Afrikasta, kun Rousy ja Raquel järkkäsi Marokon. Työtä tehtiin Claudian luona pitkään, vielä yhden aikaa yöllä kokkailtiin afrikkalaisia churroja... Hyvin kuitenkin selvittiin päivästä, ja saatiin paljon kehuja! Itte kiertelin myös kattelemassa muiden aikaansaannoksia, ja upeeltahan se kaiken kaikkiaan näytti! Jotkut oli kyllä pistäny ihan hulluna rahaa, yhdestä nurkasta löytyi mm. oikeita käärmeitä...

Jellonia! Lily (kuvassa) meikkasi meidät kaikki tälleen teeman mukaisesti ja saatiin tosi paljon siitä kehuja! Monet mua vastaan tulleet eivät ees aluks tunnistaneet mua haha!

Meidän Etelä-Afrikka nurkkaus, sekä ahkera asiantuntija Claudia ja serkku Humberto!

Etelä-Afrikkalaista ruokaa, eli "churroja", jotka poikkesi churroista oikeestaan vaan ulkomuodon takia (nämä "letitettiin") sekä kaalinlehtiin käärittyä lihaa, salsaa, riisiä ja sipulia!

Irlannin edustajat tuli kylään! Toi pikkupoika oli niiiiiin suloinen! Sitä kuvaa hyvin espanjan kielinen sana hermoso! ♥

Meidän Afrikan Marokko-nurkkaus! Tytöt oli tehny siitä ihan huippuhienon!

Aloha Hawaii! Harmi vaan, että asiantuntijat pakeni paikalta just kun tulin ottamaan kuvaa...

Melina edustamassa Venäjää, toi asu oli upea!

Venäjän nurkkaus. Kattokaa noita maatuskoja, ihan järjettömän hienoja!! Ja kyllä; tää ryhmä teki ne ihan itse.

Huippukaunis ystäväni Anna edustamassa Brasseja ja Argentiinaa!

Tässä ollaan jo lopettelemassa päivää, mutta oli hyvä aika vielä ottaa kuva, koska ei ollut sitä järjetöntä ihmismassaa edessä. Tätä "käytävää" jatku vielä pitkälle!

Huhhuh! Kyllä nyt on jo tullut paljon kuvia ja asiaa... ja arvatkaa mitä... luvassa on lisää! Nimittäin näitten menevien päivien jälkeen päästään silloiseen viikonloppuun, ja Claudian sedän ja tädin naamiaisjuhliin, joihin menin Claun mukana. Meininki oli vähän Halloween ja El Día de Muertos tietenkin, mutta pukeuduin vähän tylsästi vaan kissaksi. Samoin Clau, tosin Hello Kittyksi hahah!

Kukkuu! Tässä näkyy toi asu...vähän platku, tiietään, mutta kyllä sillä hyvin pärjättiin! Kuvassa näkyy myös "haudat", jotka sai aika hyvin illan pimeydessä just siihen oikeeseen tunnelmaan.

Hola Hello Kitty!

Koitin ottaa tosta pöydästä ja sen antimista kuvaa, muttei oikeen lähtenyt.. Tunnelmaltaan tää kuva on kyllä juuri oikeanlainen!

KUVAOKSENNUS PÄÄTTYY. Kiitos ja anteeksi tästä informaatiovyörystä. Mahdollisesti odotettavissa lisää. Toivottavasti lähiaikoina! Huomenna on tiedossa taas vierailu rajan toisella puolella isoveljeä moikkaamassa, ja siellä viihdytäänkin viikonloppu. Sitten mulla alkaakin loma ja kouluun mennään seuraavan kerran vasta tammikuussa, ihan hullua!! Katsotaan, josko saisin ajoitettua teille erään postauksen lauantaille, jolloin mulla tulee täällä Tampicossa 4kk täyteen! :)

Besitos, Noora