"Silencio, por favor!"

Alotan nyt pyytämällä anteeksi tätä parin viikon blogihiljaisuutta! Syitä (tai selityksiä) löytyy useita, joista päällimäisenä on kiire ja tietokoneen välikuolema. Jälkimmäistä ongelmaa ei enää oo, kuten voi tästä mun kirjoittelusta huomata - jee! Kiirekin alkaa hellittää tai sitten se on vaan tää arki. Koulu vie tietysti puolet päivästä, mutta mua se ei haittaa. Päinvastoin, tykkään mennä kouluun ja olla siellä, vaikken aina kaikkee ymmärräkkään! Ainoo ongelma on aikanen aamuherätys, mutta eipä oo eka kerta kun se ois mulle hankalaa hahha!

Jatkan pyytämällä toisen kerran anteeksi, koska tässä postauksessa ei oo tiedossa kuin yksi kuva, eli jos joku ei jaksa lukea, oottakaa seuraavaan kertaan tällä viikolla - lupaan sen!

Näiden parin viikon aikana oon siis...

-mennyt kouluun!

-ja tykännyt siitä ihan hirveesti

-ihaillut meksikolaisten vieraanvaraisuutta ja kulttuuria

-saanut paljon uusia tuttavuuksia

-ja kavereitakin!

-ollut myös aivan hukassa koulussa

-käynyt leffassa pariinkiin otteeseen, ja ymmärtänyt!

-opetellut espanjaa ja opettanut suomea! hahaha

-syönyt salmiakkia enemmän kun koskaan aikasemmin mun elämässä. Kyllä, kaverit, ihan oikeesti.

-oon myös syöttänyt salmiakkia meksikolaisille! Eivät tykänneet...

-nähnyt elämäni ensimmäisen kerran piñatan hakkaamista synttäreillä

-tanssinut salsaa (joka oli yllättävän vaikeeta!)

-nähnyt krokotiileja - järvessä!!

-syönyt siannahkaa. Se on täällä tosi tavallista syötävää, mut en tiiä oliko se ihan mulle...

-nähnyt meksikolaisia juhlimassa ympäri kaupunkia niiden voittoa Meksiko-Brasilia -futispelissä!

-syönyt myös kokonaisen chilin kera juuston! Tulista, mutta samalla niiiiiin hyvää!

-nauranut vedet silmissä useaan otteeseen

-tehnyt tortilloja! siis ihan alusta asti taikinasta aina paistamiseen. Tosin paistaessa epäonnistunut köh...

-käynyt semmosessa jätskibaarissa, jonka vaadin Suomeenkin!

-Skypettänyt ekaa kertaa Suomeen ja sönköttänyt suomea?! En ois uskonu, että se voi olla näin nopeesti näin vaikeeta..

-esittäytynyt mun host-clubille espanjaksi!

-kokenut sekä epäonnistumisen, mutta erityisesti onnistumisen tunteita espanjan kielen kanssa!

-syönyt maailman parasta suklaakakkua a la mamá

-syönyt myös elämäni ensimmäiset churrot. Me gusta!

-nauranut vähän lisää

Niin. Kuten tosta ehkä huomaa, niin mun ruokahalu on ainakin kohdillaan... Ja mun veljet ihmettelee aina, että oikeesti syötkö sä kaikkea mitä sulle tarjotaan ja voin rehellisesti sanoa, että kyllä! Täytyy myöntää, että joskus tacot aamupalaks tuntuu vähän turhan suurelta, mut kyllä mä nekin syön. Tosin vaan pari, kun mun veljet saattaa vetää kymmenenkin haha! Nyt kaikki kauhistelee, että täällähän lihotaan kohta ihan ilmapalloiks, mut eipä! Kyllä tää sompailu joka suuntaan kuluttaa kalorit ;)

Koulukin mulla tosiaan alkoi! Ja tykkään ihan hirveesti siitä! Alkuun olin tietysti ihan hukassa, mutta aina vaan hetkellisesti kun siinä olikin jo joku auttamassa mua. Opettajat on tosi kivoja ja täällä oppilaat ja opettajat on niinkun kavereita. En sano etteikö se ois niin joissain määrin Suomessakin, mutta täällä se on niin erilaista. Opettajilla on kuitenkin auktoriteettiä, vaikkei sitä aina niistä mölyävistä luokista uskoiskaan.. Kaikkeahan mä en tunneilla ymmärrä, mutta yritän ja oon saanut paljon lukea taululta ääneen asioita, ihan vaan siks, että oppisin! Ja se on niin hassua, kun kaikki on täällä aina ihan innoissaan kun sanon jotain espanjaks! Aina ne koulussa rupee hehkuttaa, että voi miten ihana kun se puhuu espanjaa! Hahaha! Pakkohan se on, vaikka välillä turhauttaakin. Onneks kaikki on täällä tosi kärsivällisiä ja saan rauhassa sanoa sanat lauseena vaikka se oliskin päin honkia. Lähestulkoon kaikki opettajat täällä osaa vaan espanjaa, oppilaat vähän enemmän englantia. Mutta yllättävän paljon sieltäkin löytyy niitä, ketkä ei osaa. Ja taas mennään espanjalla! Eikä mua haittaa. Kaveritkin puhuu aina espanjaks ja toistelee sitten jos en tajua.

Ensimmäinen päivä koulussa oli...hämmentävä. Osasin odottaa, että mua saatetaan tuijotella paljon, ehkä jopa osotella sun muuta, koska oon vaalea. Mutten osannu odottaa, että miten innoissaan kaikki oikeesti olikaan mun tulosta sinne! Kiertelin luokissa kattomassa yhen opettajan kanssa ja etittiin mulle sopivaa ryhmää. Se opettaja, aka maestra, aina selitti luokkaan astuessa kuka oon ja miksi oon täällä. Sen jälkeen sain niin paljon kuulla "aqui, aqui!!" eli tänne tänne. Mulla tuli niin hämmentyny olo, mutta samalla ihan älyttömän hyvä mieli! Täällä tosiaan kun ollaan koulussa, niin yleensä pysytään vaan yhdessä ryhmässä (koska erikoistutaan johonkin esim. turismiin tai laborointiin), mutta mulla vaihtelee niin ryhmät kun luokka-asteetkin aineissa! Ja se onkin ehkä parempi, pääsen tutustumaan moniin eri tyyppeihin ja eri aiheisiin. Mulla on kyllä paljon design- ja turismi-tunteja ja sieltä ne kaveritkin on tulleet.
Ja niin, vaalea tukka on aiheuttanu täällä hämmennystä. Oon ihan hirveesti saanut kuulla kehuja siitä ja tänään kaks tyttöä oli ihan onnessaan, kun ne sai letittää mun tukan haha! :--D

Huomenna lähtee host-pikkuveli vuorostaan vaihtoon. Jännitän ihan kauheesti sen puolesta, mut se tuntuu olevan niin rauhallinen vaan ettei mitään hätiä! Noh, huomenna se nähdään sitten..
Loppuun vielä innokas opiskelijakuva kouluasun kanssa! (okei, tässä näkyy vaan mun paita, mut aattelin että farkut on niin perusjuttu, ettei niitä tarvii kuvata..)

Tää näytti kännykässä parempi laatuselta, mutta menkööt!

Postaan uudemman kerran tällä viikolla vielä, useamman kuvan ja stoorien kera! (:
con amor, Noora

La vida mexicana

Hola amigos!

 Alkuun vielä kuva koko meijän vaihtariporukasta Teotihuacan suurimmalla pyramidilla. Tätä porukkaa on kanssa ikävä!

Täällä perheessä oon tosiaan parin päivän päästä asustellut jo kaksi viikkoa. Aika menee ihan hurjan nopeesti ja keskiviikkona tai torstaina mulla alkaakin jo koulu! Ihanaa, että mullekkin tulee semmonen ns. kunnon arki täällä sen mukana sitten! Ei sillä, oisin mä voinu tän viikon vielä kokonaan lomaillakin..

Tuntuu, että mulla on niin paljon kerrottavaa mutten osaa alottaa mistään. Noh, tän (lähes) kahden viikon aikana täällä oon enemmän vaan sitä mieltä, että meksikolaiset on ihania ihmisiä. Voi olla, että mä jonkun mielestä yleistän, mutta niin hyvän vastaanoton oon saanu tänne, etten voi muutakun kehua. Ensimmäisen viikon musta tuntui, että jännitin kokoajan vähän jo pelkästään täällä olemista. Nyt se on alkanu hälvenemään ja sopeutuminen tuntuu kokoajan vaan helpommalta. Mulla on kyllä niin kiva perhe, mikä auttaa tietysti kaikista eniten! Ja noi veljet varsinkin; viimeistään eilen mulla oli tosi kotoisa olo kun oltiin ajelemassa ympäri Tampicoa ja nauroin vedet silmissä niiden himmeille jutuille.

Kaikki veljet puhuu englantia, mikä helpottaa tosi paljon, jos (tai siis kun...) en aina ymmärrä kaikkea mitä mulle espanjaks puhutaan. Toisaalta, juuri eilen mamá kehu mulle, että alan ymmärtämään aika hyvin jo! Ja niin tosiaan alankin! Oltiin eilen abuelitan (=isoäiti) ja mamán siskon perheen luona syömässä ja mamá kertoi mulle tän päivän juttuja ja että mitä tapahtuu yms. Ymmärsin, siis oikeesti ymmärsin ja kerrasta vielä! Isoveli oli vähän epävarma ja varmisti multa saman vielä englanniks. Mutta todo bien! :)

Aattelin tähän heittää parit kuvat, mutta mulla ei vieläkään oo niitä mun saapumiskuvia koko perheestä eikä tästä talosta (terveisin huonomuistinen), joten nyt vaan kuvia kuluneilta päiviltä!

Tässä on mun huone! Eikö oo ihana! Ite tykkään hirmusesti (etenkin tosta pehmeestä sängystä, joka on vähintään yhtä levee kun kotona Suomessa! jihuu!) ja toistaseks tää huone on pysyny myös suht siistinäkin, uskokaa tai älkää iskä ja äiti ;)

Tän sombreron sain Omarilta (eli siltä, joka meillepäin Suomeen on menossa asumaan) sillon Mexico Cityssa. Kunniapaikalla mun seinällä!

Tässä casan pihalla kasvaa hedelmiä, tiiättekö silleen samalla tavalla, kun kotosuomessa kasvaa omenia, kirsikoita ja luumuja. Tässä meijän pihalla ne on vaan guayabaa (=guava?), mangoja ja avokadoja. Seuraavan host-perheen pihalla kasvaa sen lisäks banaaneja ja kookospähkinöitä. Joo, melkeen sama eikö haha! Toi keltainen on justiinsa guayba. Että on muuten vaikee sana, pelkästään sanoa tai kirjottaa! Mutta hedelmänä ihan kivan makunen ja semmonen pehmee. Mamá tekee noista usein makuvettä.

Käytiin viime torstaina mamán kanssa tässä lähellä merenrannalla nimeltä Miramar. Ihan mielettömän nätti ja iso paikka! Ihmisiä oli paljon, mut se oli silti tosi siisti ja semmonen rento. Eikä niitä ihmisiä ollu mitenkään häiritsevästi "turistimassoina" (okei ne oli kaikki lähestulkoon paikallisia mut anyway).

 

Joka puolelta Tampicoo löytyy näitä kärrykojuja, joista voi ostaa niin ruokaa, juomaa tai vaikka leluja lapsille! Maistoin tota trolelotes-nimistä ruokaa, joka on alkuperältään täältä Tampicosta. Siinä on maissia ja jotain tulista maustetta, luultavimmin chiliä. Ja tosiaan, oli tulista!

Kiva turistiposeeraus.. Ja uskokaa tai älkää, vaikka näytän tässä kuvassa turvonneelta vaihtarilta, oon oikeesti keventyny täällä! hahah :D

Näitten kuvien lisäks oon ollut kolmissa juhlissa perheen mukana ja tavannu tosiaan lisää meksikolaisia. Kaksissa juhlissa mut on myös pistetty laulamaan suomeks! Ja kauheesti kaikki kyselee että mikä mikäkin sana on suomeks, onko Suomessa aina kylmä, ja että mimmosta ruokaa me syödään. Veljet myös kauhisteli sitä, ettei meillä oo Suomessa KFCtä tai Burger Kingiä ja host-isä sano, että joulupukki inhoo suomalaisia kun me syödään sen porot haha! Salmiakkia oon täällä saanu syötettyä vaan kahelle, kun muut ei oo uskaltaneet! Ja noh, enkä toisaalta ihmettele kun nääkin ainoot kaksi sylki pois ne... :D

Viime viikolla pyörittiin kanssa keskustassa aika paljon, kun piti käydä kaupoissa (tai mun mielestä ne oli enemmänkin semmosia söpöjä kauppahalleja), hoitamassa mun oleskelulupa ja ostamassa mulle koulupuku.
Mitään muuta ihmeellistä mulla ei nyt tuu mieleen... Paitsi tänään oon oppinu ensimmäiset salsa-askeleet! Ohhoh ja voi ei, en voi muuta sanoo... Oon kyllä niin tumpelo tanssimaan, että saas nähdä jatkuuko tää homma.

Voisin huomenna tai myöhemmin tällä viikolla tehdä postauksen ihan vaan eroista joita oon pistäny muistiin Suomen ja Meksikon välillä. Pieniä, mutta niitä merkittävimpiä.

Siihen asti, hasta pronto! 
con amor, Noora

Is this the real life, or is this just fantasy?

Musta tuntuu, että mun viimesimmät otsikot postauksissa on ollu pelkkää hehkutusta ja ihmettelyä hahha!
No ei tässä oikeen muulta tunnukkaan, joten sen kunniaksi...

...kuvia!

Käytiin kattomassa seinämaalausjuttuja, "murales" jos en ihan väärin muista, jotka kertoo Meksikon historiasta. Tää kuva ei anna oikeutta sille mimmonen toi oikeesti oli, sillä se oli ihan järjettömän kokonen ensinnäkin ja vielä ihan tajuttoman hieno!

 Vettä myydään joka paikassa, eikä pelkästään kuumuuden takia, vaan kun hanavettä ei saa juoda täällä ollenkaan!

Käytiin kattomassa yks kappeli siinä ihan meijän hotellin lähellä. Ja noh, kuten kuvasta näkyy, aina löytyy jotain katottavaa haha! Mutta oikeesti, täällä just korut on aivan ihania ja niitähän riittää. Se oli hieno kappeli noin muutenkin, mut en viittiny siellä kauheesti kuvata kun tuntu jotenkin, että me vaaleet turistit siellä häirittiin jo muutenkin niitten paikallisten rauhaa...

Ainiin! Kun oltiin matkalla tonne kappeliin, käveltiin jotain katua pitkin koko porukka meijän ihanan oppaan Pablon kanssa tuli vastaan lauma jotain pieniä lapsosia, vissiin koulussa olivat tai jotain. Tuijotus ja osottelu alkoi olemaan jo tuttua, mutta ne kanssa vilkutteli! Ne oli ihan onnesta ja hämmennyksestä sekasin, hymyt korvissa ja yks niistä pikkupojista lähetteli lentopusuja meille hahah!

Tossa paatissa toi mies laitto ruokaa ja sitä sai siitä ostaa jos halus! Hygieniasta en tiiä, mutta paljon noita siellä oli.

yo con Pihla ja Pablolta saadut kukat! Ja takana tietysti Pablo haha!

Xochimilco. Se on yksi UNESCOn maailman perintökohteista, enkä kyllä yhtään ihmettele että miksi! Tuommonen joki täynnä ihania värikkäitä veneitä (niitä oli joku 2000) keskellä Mexico Cityn suurkaupunkia. Silti niin rauhallista ja kaunista! Rakastan tätä Meksikon luontoa kun kaikki näyttää niin koskemattomalta ja erilaiselta. No okei, onhan se sitä Suomessakin mut se on mulle jo niin tuttua, tää on kaikki vielä niin eksoottista! En oo varma kauanko oltiin tolla "risteilyllä" -veikkaan paria tuntia- ja käytiin siinä samalla semmosella kasviplantaasi...jutulla? Haha! Noh, paljon kukkia ja kasveja kuitenkin. Kotosuomessakin tykkäsin aina käydä kukkakaupoissa pelkästään sen tuoksun ja tunnelman takia, joten toi oli kanssa mulle tosi mieluisa paikka! Xochimilcon seikkailun jälkeen mentiin syömään johkin buffet -paikkaan ja ylläri, oli taas hyvää ruokaa! Mutta auta armias kun me 14 vaihtaria löydettiin se jälkkäripöytä... Siitä pitäis olla video kun me säntäiltiin siellä ees taas ja maisteltiin kaikkea, ihan kaikkea! Ja niin me sitten lähestulkoon pyörittiin takas bussiin vähän turhan energisinä sokerin takia. Bussimatka takas hotellille olikin aika äänekäs haha!

Hotellille kun päästiin ni sännättiin taas suoraan kaupoille juoksemaan. Taino, koko porukka lähti kyllä mukaan, mut mm. minä, Jasmin, Mirja ja Karl ooteltiin aika paljon kauppojen ulkopuolella kun ei jaksettu kierrellä. Tultiin takas hotellille joskus ennen seittemää, kun sitten meillä oli Mexicon Rotarien esitys ja puhe, niin oltiin sitä kuuntelemassa joku reilu tunnin verran. Kauheessa nälässä kun oltiin sen jälkeen päätettiin, että haetaan jotain syötävää. Mitennii oli kokoajan muka nälkä kun syötiin taukoomatta?!

Meille kotiin Suomeen tulee kanssa vaihtari täältä Meksikosta ja kyseinen poika Omar asuu justiinsa Mexico Cityssa. Sovittiin sen kanssa, että nähään sitten kun oon siellä, ja tää päivä oli nyt se päivä! Nähtiin vähän ennen yheksää siellä meijän hotellissa ja mukana oli Omarin äiti, täti ja sisko, joka puhu englantia niin oli vähän helpompi kommunikoida kun jännitti ihan hirveesti sekä espanjan puhuminen, että koko tapaaminen haha! Käytiin syömässä kunnon meksikolaisessa ravintolassa. Söin enchiladaa ja ayyy, que rico! Ihan älyttömän hyvää! Ainiin, ne toi mulle myös tuliaisena oikeen sombreron!! Miten ihania nää meksikolaiset oikeesti on? Tossa se on nyt kunniapaikalla täällä mun seinällä :)

Omar con chicas finlandesas!

Palailtiin ruoan jälkeen takas hotellille, kun mun piti olla takas jo tunnin sisällä, kun yks meijän vaihtareista, meijän ainoo herrasmies Karl haettiin jo samana iltana sen host-perheeseen! (Me muut tosiaan lähettiin vasta seuraavana päivänä) Siinä otettiin sitten kuvia yhen sun toisen kanssa, mm. tytöt ja Omar kuten kuvasta näkyy haha! Omarille sanottiin heipat ja samalla hetkellä Karlin perhe tuli hotellin aulaan. Me kaikki jännitettiin ihan hirveesti sen puolesta ja tiiän miltä Karlista on tuntunu sillä hetkellä kun se näki sen perheensä! Siinä sitten ensimmäiset itkutkin tirautettiin tyttöjen kanssa. Mutta kaikki on bueno, joten ei hätää!

Seuraava päivä. Eli päivä, jolloin me kaikki loputkin päästiin host-perheittemme luo! Osa haettiin hotellilta, mutta 9 meistä jatko matkaa lentäen. Siellä me oltiin kaikki aivan superhermoina ootellessa! Syötiin, juotiin ja ravattiin kattomassa lentojen aikatauluja ja portteja. Yksi toisensa jälkeen me vähennyttiin ja aina itkua tirauteltiin kun yks lähti. Mä olin 4. viimenen, joka meistä lähti ja ai että voi ihmistä oikeesti jännittää niiiin paljon!! En ees tienny, että tommonen on mahollista.

Tunnin verran lensin, vähän alle. Ja turhaa jännitin. Siellä mun ihana host-perhe oli vastassa tuliaisten kera ja heti kamerat kourassa ottamassa kuvaa koko porukasta! Poskipusujen ja halauksien kera mut toivotettiin tervetulleeksi Tampicoon! Mulla ei noita koko perhekuvia vielä oo, kyselen mamalta josko saan siirtää niitä omalle koneelle tässä lähiaikoina. Mun perheeseen kuuluu tosiaan mama, papa ja kolme veljeä. Vanhempi veli on mua muutaman vuoden vanhempi ja jatkaa ens kuussa opiskelujaan USAssa. Keskimmäinen veli on mua vuoden vanhempi ja se asuu täällä vissiin ainakin siihen asti, kunnes mä jatkan seuraavaan perheeseen. Nuorimmainen, mua vuoden nuorempi (mut näyttää ja vaikuttaa paljon vanhemmalta, tosin niin monet meksikolaiset..) lähtee ens kuun lopulla vaihtoon. Huomenna tulee jo viikko täyteen täällä perheessä (mitä?!) ja oon ehtiny tapaamaan niin monia ihmisiä enkä voi muutaku kehuu meksikolaista avoimuutta ja välittämistä. Vaikken espanjaa puhukaan kauheen sujuvasti, nää yrittää kokoajan mulle sitä opettaa, hitaasti mutta varmasti! Aattelin, että puhuminen ois paljon helpompaa, mutta oikeesti, ainoo mitä osaan kunnolla vastata on kiitos, kyllä ja en ymmärrä. Haha! Kyllä se tästä!

Nyt meen (taas) syömään! Täällä syödää kokoajan, eikä mua toisaalta haittaa, koska ruoka on niin hyvää! Mut tosiaan, sitä on ihan liikaa haha!
Besos y saludos, Noora