"Silencio, por favor!"

Alotan nyt pyytämällä anteeksi tätä parin viikon blogihiljaisuutta! Syitä (tai selityksiä) löytyy useita, joista päällimäisenä on kiire ja tietokoneen välikuolema. Jälkimmäistä ongelmaa ei enää oo, kuten voi tästä mun kirjoittelusta huomata - jee! Kiirekin alkaa hellittää tai sitten se on vaan tää arki. Koulu vie tietysti puolet päivästä, mutta mua se ei haittaa. Päinvastoin, tykkään mennä kouluun ja olla siellä, vaikken aina kaikkee ymmärräkkään! Ainoo ongelma on aikanen aamuherätys, mutta eipä oo eka kerta kun se ois mulle hankalaa hahha!

Jatkan pyytämällä toisen kerran anteeksi, koska tässä postauksessa ei oo tiedossa kuin yksi kuva, eli jos joku ei jaksa lukea, oottakaa seuraavaan kertaan tällä viikolla - lupaan sen!

Näiden parin viikon aikana oon siis...

-mennyt kouluun!

-ja tykännyt siitä ihan hirveesti

-ihaillut meksikolaisten vieraanvaraisuutta ja kulttuuria

-saanut paljon uusia tuttavuuksia

-ja kavereitakin!

-ollut myös aivan hukassa koulussa

-käynyt leffassa pariinkiin otteeseen, ja ymmärtänyt!

-opetellut espanjaa ja opettanut suomea! hahaha

-syönyt salmiakkia enemmän kun koskaan aikasemmin mun elämässä. Kyllä, kaverit, ihan oikeesti.

-oon myös syöttänyt salmiakkia meksikolaisille! Eivät tykänneet...

-nähnyt elämäni ensimmäisen kerran piñatan hakkaamista synttäreillä

-tanssinut salsaa (joka oli yllättävän vaikeeta!)

-nähnyt krokotiileja - järvessä!!

-syönyt siannahkaa. Se on täällä tosi tavallista syötävää, mut en tiiä oliko se ihan mulle...

-nähnyt meksikolaisia juhlimassa ympäri kaupunkia niiden voittoa Meksiko-Brasilia -futispelissä!

-syönyt myös kokonaisen chilin kera juuston! Tulista, mutta samalla niiiiiin hyvää!

-nauranut vedet silmissä useaan otteeseen

-tehnyt tortilloja! siis ihan alusta asti taikinasta aina paistamiseen. Tosin paistaessa epäonnistunut köh...

-käynyt semmosessa jätskibaarissa, jonka vaadin Suomeenkin!

-Skypettänyt ekaa kertaa Suomeen ja sönköttänyt suomea?! En ois uskonu, että se voi olla näin nopeesti näin vaikeeta..

-esittäytynyt mun host-clubille espanjaksi!

-kokenut sekä epäonnistumisen, mutta erityisesti onnistumisen tunteita espanjan kielen kanssa!

-syönyt maailman parasta suklaakakkua a la mamá

-syönyt myös elämäni ensimmäiset churrot. Me gusta!

-nauranut vähän lisää

Niin. Kuten tosta ehkä huomaa, niin mun ruokahalu on ainakin kohdillaan... Ja mun veljet ihmettelee aina, että oikeesti syötkö sä kaikkea mitä sulle tarjotaan ja voin rehellisesti sanoa, että kyllä! Täytyy myöntää, että joskus tacot aamupalaks tuntuu vähän turhan suurelta, mut kyllä mä nekin syön. Tosin vaan pari, kun mun veljet saattaa vetää kymmenenkin haha! Nyt kaikki kauhistelee, että täällähän lihotaan kohta ihan ilmapalloiks, mut eipä! Kyllä tää sompailu joka suuntaan kuluttaa kalorit ;)

Koulukin mulla tosiaan alkoi! Ja tykkään ihan hirveesti siitä! Alkuun olin tietysti ihan hukassa, mutta aina vaan hetkellisesti kun siinä olikin jo joku auttamassa mua. Opettajat on tosi kivoja ja täällä oppilaat ja opettajat on niinkun kavereita. En sano etteikö se ois niin joissain määrin Suomessakin, mutta täällä se on niin erilaista. Opettajilla on kuitenkin auktoriteettiä, vaikkei sitä aina niistä mölyävistä luokista uskoiskaan.. Kaikkeahan mä en tunneilla ymmärrä, mutta yritän ja oon saanut paljon lukea taululta ääneen asioita, ihan vaan siks, että oppisin! Ja se on niin hassua, kun kaikki on täällä aina ihan innoissaan kun sanon jotain espanjaks! Aina ne koulussa rupee hehkuttaa, että voi miten ihana kun se puhuu espanjaa! Hahaha! Pakkohan se on, vaikka välillä turhauttaakin. Onneks kaikki on täällä tosi kärsivällisiä ja saan rauhassa sanoa sanat lauseena vaikka se oliskin päin honkia. Lähestulkoon kaikki opettajat täällä osaa vaan espanjaa, oppilaat vähän enemmän englantia. Mutta yllättävän paljon sieltäkin löytyy niitä, ketkä ei osaa. Ja taas mennään espanjalla! Eikä mua haittaa. Kaveritkin puhuu aina espanjaks ja toistelee sitten jos en tajua.

Ensimmäinen päivä koulussa oli...hämmentävä. Osasin odottaa, että mua saatetaan tuijotella paljon, ehkä jopa osotella sun muuta, koska oon vaalea. Mutten osannu odottaa, että miten innoissaan kaikki oikeesti olikaan mun tulosta sinne! Kiertelin luokissa kattomassa yhen opettajan kanssa ja etittiin mulle sopivaa ryhmää. Se opettaja, aka maestra, aina selitti luokkaan astuessa kuka oon ja miksi oon täällä. Sen jälkeen sain niin paljon kuulla "aqui, aqui!!" eli tänne tänne. Mulla tuli niin hämmentyny olo, mutta samalla ihan älyttömän hyvä mieli! Täällä tosiaan kun ollaan koulussa, niin yleensä pysytään vaan yhdessä ryhmässä (koska erikoistutaan johonkin esim. turismiin tai laborointiin), mutta mulla vaihtelee niin ryhmät kun luokka-asteetkin aineissa! Ja se onkin ehkä parempi, pääsen tutustumaan moniin eri tyyppeihin ja eri aiheisiin. Mulla on kyllä paljon design- ja turismi-tunteja ja sieltä ne kaveritkin on tulleet.
Ja niin, vaalea tukka on aiheuttanu täällä hämmennystä. Oon ihan hirveesti saanut kuulla kehuja siitä ja tänään kaks tyttöä oli ihan onnessaan, kun ne sai letittää mun tukan haha! :--D

Huomenna lähtee host-pikkuveli vuorostaan vaihtoon. Jännitän ihan kauheesti sen puolesta, mut se tuntuu olevan niin rauhallinen vaan ettei mitään hätiä! Noh, huomenna se nähdään sitten..
Loppuun vielä innokas opiskelijakuva kouluasun kanssa! (okei, tässä näkyy vaan mun paita, mut aattelin että farkut on niin perusjuttu, ettei niitä tarvii kuvata..)

Tää näytti kännykässä parempi laatuselta, mutta menkööt!

Postaan uudemman kerran tällä viikolla vielä, useamman kuvan ja stoorien kera! (:
con amor, Noora