Você do meu lado

Otsikko on nyt ekaa ja vikaa kertaa portugaliksi, mutta se on nyt ihan vaan siksi, että kuuntelen kyseistä kappaletta. 

https://www.youtube.com/watch?v=YqrwX7dIHy0
Se on jännä, miten espanjaa oppiessa ymmärtää oikeesti jopa jotain portugaliksi. Tosi vähän, mutta edes jotain. Ja nyt espanjan jälkeen haluaisin oppia portugalia. Katellaan, miten tässä nyt jatketaan!

Noniin, josko nyt pääsisin vihdoin taas aiheeseen. Heissan muruset! Mulla alkaa oikeasti aika vähiin käymään täällä, ja tää on nyt niitä harvoja kertoja, kun oikeasti istahdan läppärini äärelle ja vietän tässä enemmänkin kuin vartin. Sehän kyllä hyvä asia, mutta mua vähän hävettää myös, että tää mun blogi on jäänyt aika retuperälle.

Mitä mulle sitten kuuluu? No hyvää. Pelkkää hyvää! Olo on onnellinen, vaikka jokseenkin sekava, haikea ja jännittynyt. Meitä oli 4 vaihtaria täällä Tampicossa, huomenna iltapäivällä oonkin vain minä. Oon siis saanut koko viime viikon itkeä kun kaksi hyvää ystävääni lähtivät kotiinsa, ja huomenna lähtee mun taiwanilainen velipoika Jack. Oon viettänyt paljon aikaa kaikkien mun ystävien kanssa, ja perheen kanssa tietenkin. Tänään kotiutui mun nuorin veli takaisin Taiwanista! Olo oli jännä, kun jälleen kerran oli se sama perhe koolla pöydän ääressä ja noin vuosi sitten en tuntenut ketään siitä perheestä, saatikka kieltä edes osannut. Nyt sujuu kieli samaa tahtia kuin Suomi ja perhe on mulle melkein kuin oma! :)

Buenas!

Pari viikkoa takaperin käytiin vähän "reissailemassa" taas rajan toisella puolella, eli käytiin Texasissa. Tarkoitus oli viipyä maksimissaan viikko, mutta äkkiähän se venyi pariksi. Täytyy kyllä myöntää, että ehti siinä kyllästyäkin, mutta loppu hyvin kaikki hyvin.

Ahkera työskentelijä! Ps. anteeksi tästä kamalan oranssista kuvasta, ihan hirveä mutta menkööt...

Meillä oli tiedossa lasten synttärijuhlat, eli piñata -juhlat, ihan Texasin ja Meksikon rajalla (mutta Meksikon puolella) Reynosassa. Valmisteluja tehtiin jenkkien puolella, mutta itse juhlat oli sitten Meksikossa. Ja täytyy kyllä sanoa, että kaiken sen vaivan jälkeen, tulipahan ihan mielettömän hienot juhlatkin! Me host-äitin kanssa auteltiin parhaamme mukaan, mutta juhlakalulla ja kotiväellä oli jo lähes kaikki valmiina.

Ihana synttärisankari Camila 3-vuotta! ♥

Ja juhlien sekä synttärisankarin ihana äiti Ada! 

Dale dale daaale! Piñata ja sitä hakkaava prinsessa!

Piñatan ohella viihdyttiin noin muutenkin jenkeissä, ihan vaan kauppoja kierrellessä ja mun host-äidin ystävien luona kyläillessä.

Pääsin myös vielä viimeistä kertaa näkemään Clotilden, Belgiasta!! ♥ Clo oli Reynosassa koko vuoden vaihdossa, eli ystävystyttiin koska oltiin samassa piirissä, mutta näkeminen noin yleensä oli vaikeeta koska välimatkat on niin pitkiä. Nyt kävi kuitenkin tuuri ja mehän käytiin kaupoissa ja syömässä ja ties missä Clon kanssa vielä ennen kuin sitä odotti muutama päivä sen jälkeen kotimatka!

Yhtenä iltana ajauduin host-äidin ja hänen ystäviensä mukana Bingoon. Kerta se on ensimmäinenkin ja yksi kokemus lisää! Ei kyllä voitettu, vaikka lähellä oli :(

Mitäs muuta... Mulla on paljon kuvia ja silti tuntuu, ettei sanoja löydy päästä ollenkaan!! Noh, synttäreitä on noin muutenkin juhlittu! Ennen jenkkeihin lähtöä juhlittiin yhden mun parhaimman ystävän Memon synttäreitä, viime viikonloppuna ystäväni Vanessan ja mun host-veljen synttäreitä! Rauhallisesti ja rennosti, ja tietysti paljon nauraen :)

Synttärisankari! Ja photobomb Rodrigo hahaha

Andreanita! Vanessan synttärit enkä löytänyt ensimmäistäkään hyvää kuvaa musta ja Vanessasta:( mutta siellä kuitenkin häntä juhlittiin!

Quien es? Memo!

Isoveljen synttäreitä ei juhlittu muuten kuin perheen kesken carne asadalla eli laitettiin "grilli" pystyyn! Oli ihan mielettömän hyvää ja rento ruokailu - pienestä vesitihkusta huolimatta! Miten ihanan virkistävältä voikaan tuntua sade tässä järjettömässä helteessä!

Mamá kokkailee

"Veljien" kanssa! En oo muuten pitkänä aikaan näyttänyt noin ryytyneeltä ja turvonneelta, mutta siihen mulla on syy! Tää oli sama päivä, kun Dominique lähti kotiin niin oli ihan pikkasen herkkä olo...

La fam ♥ onneksi on noi host-veljet tommosia kuin ne nyt on, ei sitä kauaa kyennyt itkeä kun jo nauratti!

Niin, tuli tuossa jo pariinkin kertaan mainittua, että meistä vaihtareista lähes kaikki on jo kotiutuneet takaisin kotimaihinsa. Viime viikko meni ensin Hannahille heippoja sanoessa, loppuviikko sitten Dominiquen kanssa ja viime perjantaina sanoin tähän asti elämäni vaikeimmat heipat. En sano, että hyvästit, koska oon niin varma, että me tullaan vielä useampaankin kertaan näkemään, mutta hitto vie, että voi ilkeältä tuntua! En edes halua kuvitella, mitä se on kun itse sitten reilu viikon päästä pitää olla lentokentällä sanomassa heippoja, mutta oonkin se joka lähtee!

:( Hannita chiquita!

Meidän tiimi ehkä, mutta toivottavasti ei viimeistä kertaa yhdessä! ♥

Käytiin Domin ja sen host-vanhempien kanssa yhessä meriruokaravintolassa ja pyydettiin kokilta jokin erikoisuus. Ei petytty! Ja oli muuten ihan hirmu hyvää toi ruokakin hahah!

Domin läksiäiset ja mun sankarit! ♥

Parhaat kaverit ja paras velipoika!

"Saca la pansa Dom!" "Nooo, ya no tengo" "Que mentirosa, todavía esta ahí!" Naurettiin vähän Domin kanssa sen vaihtarimahalle hahahah!

Pikkuitkut vaan......♥

 Ikävä tietysti on, mutta mulla on ihania ihmisiä täällä vielä ympärillä, joten ei hätiä mitiä! Huomenna on tosiaan Jackin vuoro lähteä ja taas parutaan... Mä oon se porukan itkupilli, tästä ollaan saatu ihan läppäkin jo hahahah!

Vaihdetaampa takaisin vähän iloisempiin aiheisiin (vaikken mä oikeesti niin surullinen ollut, kaikki lähtivät/lähtevät tyytyväisinä, vaikkakin haikeina kotiin♥), nimittäin mun nuorimmainen host-velihän tuli tänään tosiaan kotiin Taiwanista! Kohta syödään perheen kesken ja näin, semmosta rentoa menoa.

Kooooko perhe!

Että tämmöstä tänne. Mä oon ensimmäisen matkalaukun kutakuinkin jo pakannut, vielä puuttuu vähän tuliaisia ja ruokaa ynnämuutasemmoista. Kyllä tää tästä pikkuhiljaa iskee, paniikki ja sitä rataa! ;)

Jos jostain aikaa löydän, koitan koota semmosen vuosi-postauksen, ennen tai jälkeen kotiutumisen!
Siihen asti pusuja vaan!
Besotes, Noora

"Ohana significa familia y familia nunca te abadona, ni te olvida"

Tosiaan, Ruta Mayan jälkeen ehkä aateltiin, että arki kutsuu... Mitä vielä?! Sen lisäksi, että täällä arki ei koskaan tunnu niin arjelta, niin mullehan tuli vieraita! Mun perhe! Sieltä ne niin kovin ruskettuneet ja tummat (pfffft, älkää uskoko) suomalaiset tulivat pitkän lennon takaa ja muistan vaan nähneeni äitini vilaukselta, kun lentokentän automaattinen ovi avautui hetkeksi. Ja sittenhän mä pistin juoksuksi! Ja juoksin suoraan halaukseen. Vähän itkua tirauttelin, yllättävää... Itseasiassa, mun host-veljet löivät keskenään vetoa, että itkenkö vai enkö kun mennään lentokentälle ja nään ne. Tähän totesin vaan niille, että hölmö se, joka sanoi etten itke hahha! Isoveli siis hävisi.

Mun kaksi perhettä! ♥

Ensimmäinen päivä meni nopeeseen kierrokseen Tampicossa ja hotellilla lepäilyyn. Jet lag iski aika mainiosti alkuillasta koko porukkaan, jopa minä väsyin matkalla! Mut oli se kyllä aikamoista päästä omaa äidinkieltään puhumaan ihan kunnolla taas. Ja sitten vaihtaa äkkiä espanjaan, ja kohta taas suomeen. Mutta arvatkaapa vaan mitä? Niin se vaan sujui! Minä, joka saavuin tänne pää tyhjänä espanjasta mennä höpötin ja tulkkasin minkä kerkesin suomesta espanjaksi kun vettä vaan! 

Ekana päivänä kierreltiin keskustassa, laguna Carpinterolla (eli yhellä lammikolla) ja käytiin meillä kotona syömässä.

Ensimmäisen päivä pikatutustumiskierros Tampicossa

Oma ihana äiti sekä rakas host-mama!

Oma rakas iskä ja host-papa! Ps. Kyllä taas huomas iskän ja pikkuveljen nähdessä, että oon aika kääpiö vieläkin...;)

Toisena päivänä me lähettiin kiertelemään aamusta jo keskustaa uudestaan ja käytiin syömässä astetta isompi aamupala; Tortas de la barda! Kyseinen jättisämpylä on jotain tosi meksikolaista, mutta ennen kaikkea jotain todella tampicolaista! Käytiin ydinkeskustassa ja sitten vielä vanhassa satamassa vierailulla. Ennen hotellille paluuta käytiin myös moikkaamassa mun meksikolaista mummia, jolla aina riittää energiaa höpöttää ja heittää vitsejä, vaikka rouvalla on takana jo 95 vuotta!

Iltapäivästä käytiin nopeasti hotellilla vähän lepäämässä ja kukin siistiytymässä ja suunnattiin sitten mun host-vanhempien kanssa vähän kauemmaksi yhteen ravintolaan järven rannalle syömään. Illaksi matka jatkui Tampicon rannalle, jossa meitä odottikin auringonlasku ja joku paikallinen porukka, joka kovasti olisi halunnut meidän kanssa valokuvaan. Sitten ne yllättyikin kun yksi näistä valkonaamoista vastasikin espanjaksi...;)

Torta de la barda! ♥ herkkua!

Vanha satama ja junaraiteet Tampicon keskustassa

Los Liimatta ♥

Makuvesiä!

Isi! ♥

Äippä! ♥ Kaikki sanoivat, että minä ja äiti ollaan ihan kaksosia, mutten koskaan huomannut mitenkään erikoisen paljon yhtäläisyyksiä.. No, tässä kuvassa ei taida muita eroavaisuuksia olla kun vaatetus ja silmien väri hahah!

Paikalliset supermarketissa! ;)

Mamá ♥

Niin, se "pikku"veli....♥

Kolmantena päivänä herättiin normaalia aikaisemmin ja otettiin suunnaksi Tajin, Veracruz. Paikka ei ihan lähellä olekkaan, matkaa on nimittäin nopeasti suoritettuna 4-5 tuntia. Meillä kävi kaikenlisäksi vielä niinkin hyvä tuuri, että autohan se rupesi aamupalan jälkeen temppuilemaan! Eikun takaisin vähän matkaan pikkukylälle, josta sitten löytyi automekaanikko ja äkkiä hujahti parikin tuntia varjossa istuessa ja limua lipitellessä. Iloisin mielin kuitenkin jatkettiin matkaa ja saavuttiin perille Tajinin pyramideille! Meillä oli puolitoistatuntia aikaa, ennen kuin sulkivat ja kierros me tehtiin oppaan kanssa tunnissa. Hyvin kerittiin ja paljon nähtiin! Myös mulle Tajin oli uusi paikka, vaikka siitä olin useasti kuullut, en koskaan siellä ollut käynyt. Huikeita pyramideja, ja niin paljon vielä löytämättä! 

Äijät! ♥

Papantlan lentäjät on intiaaniperinne Meksikosta! Ihan hullua meininkiä...

Pitkä päivä oli Tajinissa takana ja seuraava päivä oli ns. vapaapäivä! Me käytiin vähän kauppoja kiertelemässä ja nähtiin mun host-perhe vasta illalla, kun mentiin kotiin. Siellä odottikin jo kaikki ihan valmiina! Perhetuttuja, mun toinen host-perhe ja mun ystäviä vielä tulla sateli paljon sen jälkeenkin kun me oltiin jo aloitettu syömään. Ensin tietysti tervehditään kaikki läpi, enkä vieläkään lopeta hymyilemistä kun muistelen kuinka äiti kävi mun kavereiden nimiä läpi, vaan sen takia, että oli oppinut ne facebookin kautta, ja kuinka mun ystävä Claudia innostui ihan mielettömästi ja halasi koko porukkaa! 

Ruokana oli guisadoksia, eli siis tacoja, mutta voit tehdä minkälaisia tacoja nyt haluatkaan! Äitini pääsi myös kokeilemaan kuinka niitä tacoja tehdään ihan aina taikinasta lähtien. Hyvinhän se sujui! Pikkuveli pääsi mun ja mun ystävien seuraan, ja vaikkei espanja sujunutkaan, englanti kyllä sujui hyvin yhdellä sun toisella! :)

Ilta oli kaikin puolin ihan mieletön, mulle tuli niin hyvä mieli siitä, ja tiedän mun kaikkien perheiden, ystävien ja tuttujen nauttineen illasta ihan yhtä lailla! ♥

Andrea ja Vanessa nälkäisinä haha! ♥

Tacoooos!

Veljet ja sisko!

Claudia ja velipoika! Mekö lyhykäisiä? Eeeikä mitä....

Ei osata käyttäytyä kuvissa...♥

Veljet, sisko ja serkut! ♥

Ne parhaimmat kaverit! ♥ Emi, Mederos, Lily, Kike, Clau, Rodrigo, Ioanna, Yair ja Andrea

Tää kuva ei liity millään tavalla mihinkään, paitsi että meidän alueella on paljon kulkukissoja ja mun kaverit ei osaa käyttäytyä kuvissa...

Mun äiti rupesi meksikolaiseksi kokiksi!

Kavereita ja sisaruksia siinä niin!

Jaaa taas mun perheet! ♥

Oli tosiaan aikamoinen tapaus tämä, niin mulle kuin kaikille muillekin! Mutta se tunne kun näät sun perheen ensimmäisen kerran lähes vuoden jälkeen, on jotain ihan uskomatonta. Mä en pystynyt lopettaa puhumista ja hymyilemistä koko sinä aikana kun mun perhe oli täällä kyläilemässä. Reilu viikko tässä on vielä jäljellä ja sit me nähdäänkin taas! Tää on yhtä tunnemyllyä ollut koko kesä, huhhuh... Ja oon jo pelkästään tässäkin postauksessa suoraansanottuna raiskannut noita sydämiä, mutta minkäs teet! Olen onnellinen :)

Besotes, Noora
ps. terkkuja iskä, äiti ja Arttu, tiiän että luette tätä! Koko perhettä ikävöidään täällä:)