La mejor felicidad es la del otro

Onnellisuusjuttuja:

♥ Mun toinen host-perhe
♥ Viimeinen perheenvaihto, eli mun tapauksessa ensimmäiseen perheeseen palaaminen (tää on nyt ristiriidassa ton edeltävän kanssa, mutta kun oon onnellinen kummastakin!)
♥ Maalaus, jonka tein ja jätin sen yllätyksenä host-siskon sängylle lahjana hihi!
♥ Espanjan kielinen musiikki
♥ Bussilla liikkumisen helppous
♥ Ensimmäisen host-veljen kanssa "kinastelu" ! Mamá oli selvästikin tyytyväinen, koska kinastelu tapahtui espanjaksi, ihan niinkun sisarukset konsanaan ;)
♥ Myrskytuulet ja viileät illat
♥ Nauraminen, niin että vatsaan sattuu
♥ Kielen täysi ymmärtäminen ja sen sujuvuus puhuttaessa!!
♥ Tacos Ana - paikallinen ruokapaikka, josta saa maailman parhaimpia tacoja!
♥ Vakituinen kahvipaikka, jossa mut ja mun ystävä Dominique jo tunnetaan ja meiltä vaan varmistetaan, että se sama mikä aina....tää aiheuttaa kyllä hyvät naurutkin :D
♥ Äiti-tytär hetket host-äidin kanssa
♥ Ärsyttävän ihana kuumuus (en halua valittaa, tuun kuitenkin kaipaamaan sitä)
♥ Palaneet poskipäät
♥ Mintun vihreät shortsit - ja tietty shortsisäät!
♥ Ystävät, ei kaverit, vaan oikeesti ystävät!
♥ Ihana sekamelskafiilis, kun ei tiiä mitä ajattelee lähenevästä kotiinpaluusta
♥ Sabritas -sipsit

Mun toinen Meksiko-perhe! ♥ mamá, papá, pikkusisko ja isoveli!

Host-sisko on mulle oikeastaan ihan vaan sisko! ♥

Tätä tavaran määrää kun palasin mun ekaan perheeseen...

♥♥♥

Vanessa murunen ♥

ps. tässä kuvassa oon mun toisen kodin katolla! Ihana paikka fiilistellä musiikkia ja kattoa auringonlaskua!

Terveisin, onnellinen vaihtari Tampicosta!
Besotes, Noora

Mietteitä

Heippa muruset!

Mulla ei oo mitään ihmeellistä kerrottavaa, vaan nyt päästää vähän enemmän mun pään sisälle! Aika täällä meinaan käy kokoajan enemmän ja enemmän vähiin enkä tiiä millä fiiliksellä olisin. Mulla on melkein 3 kuukautta kuitenkin vielä jäljellä, enkä itse oikeastaan vielä ymmärrä, että vähän ajan päästä sitä ollaankin jo kotona taas. Monet muut Suomi-vaihtarit täällä Meksikossa lähtee jo kesäkuussa, taidan olla niitä viimisimpiä jotka täältä kotiutuu (terveisin tasan vuoden reissussa!). En haluaisi vielä ajatella sitä kotiinpaluuta, ja sitä kaikkea hullunmyllyä mikä tulee niinä viimisinä hetkinä, kun yhtäkkiä tajuaakin ajan olevan sitten siinä. Kaverit ja mun host-perhekin kuitenkin muistuttelevat vähän väliä, kuinka vähiin aika käy. Onneksi kuitenkin hyvällä tavalla; kukaan ei haluaisi, että mä lähtisin vielä!! Enkä mä olekaan vielä ihan valmis tulemaan kotiin, sori iskä ja äiti! Mulla on vielä opittavaa, niin itsestäni kuin muista ihmisistä, ja tietty espanjan kielestä.

Mulle kuitenkin se jäljellä oleva kolme kuukautinen tuntuu juuri sopivalta. Oon aivan varma, että kun kotiin lähden, oon tietysti haikeilla, mutta hyvillä mielin lähdössä. Tähän kolmeen kuukauteen ehtii mahtua vielä paljon kaikkea, vaikka tuntuu, ettei aika riitä mihinkään! Meidän piirillä on vielä edessä reilu 2 viikkoa kestävä Ruta Maya -reissu, joka starttaa ensi viikon sunnuntaina. Pääsen muuten ensimmäistä kertaa koko vuonna kunnolla puhumaan Suomea tuolla reissun päällä, kun nään toisessa piirissä olevan suomityttöni Noran! :) Ei  mutta apua, vastahan me oikeesti oltiin maalikuussa ja nyt jo muka vaihtuu toukokuuhun?!

Ruta Mayan jälkeen mulla ei ole enää koulua. Niin, ensi viikko on tosiaan mun viimeinen viikko koulussa täällä. Ihan hirveetä! Vaikka tiedän näkeväni niin monia ihmisiä, kaikkia mun kavereita muutenkin kuin koulussa, en enää koskaan tuu olemaan niiden kanssa samalla tavalla kun me koulussa oltiin. Oon itse lähes kaikki tunnit koulun "abien" kanssa, joten jokainen niistäkin lähtee omille teilleen opiskelemaan. Yksi mun parhaimmista ystävistäni pääsi muunmuassa sisään latinalaisen Amerikan parhaimpaan yliopistoon Ciudad de Mexicoon! Siinä tuli taas mietittyä, että miten onnellinen voi toisen ihmisen puolesta olla :-) No, kuitenkin, vaikka koulu loppuu (tai ne tavalliset tunnit oikeastaan), nään vielä kerran kaikki päättäjäisissä, joka on päivää ennen mun kotiinlähtöä!! Ihan hullun hyvä tuuri mulla kävi, normaalisti kun vaihtarit ei täällä pääse valmistumiseen mukaan koska se menee niin pitkälle loppukesään. Kaikki opettajatkin oli tyyliin yhtä innoissaan siitä kuin minä ite!

Mutta arvatkaapa mitä tapahtuu vielä ennen päättäjäisiä..? No mun perhe tulee tänne!! Kesäkuussa nään mun äidin, isän ja pikkuveljen ekaa kertaa kymmeneen kuukauteen! Oon niin innoissani, samalla vähän jännityksissä! Enkä tosiaan ole ainoa, joka niitä tänne odottaa, eli juuri sitä niin meksikolaista, lämmintä vastaanottoa voi odottaa! :-)

" Ohana significa familia y familia nunca te abadona, ni olvida.
Ohana on perhe ja perhe on, ettei ketään jätetä yksin." ♥ Kuvasta on nyt aikaa 9 kuukautta ja 5 päivää!

Tässä on tosiaan ehtinyt jo vierähtää yhdeksän kuukautta noin kokonaisuudessaan. Hurjaa, miten nopeasti aika menee. Mutta kun on kivaa, niin aika vierähtää nopeasti, eikö se sanonta niin mee? Tai ainakin sinne päin, mulla on suomen kieli oikeasti vähän hukassa! Espanja kyllä sujuu sitäkin sukkelammin ja saan usein kuulla ihmetyksiä siitä, miten nopeasti jo puhun ja ihan oikeimpa vielä! Aksentti edelleen tosin löytyy, ehkä toisella vuodella siitä päästäisiin eroon..? ;)

Tulipas nyt tosiaan oikea purkuromaani. Kaikki on hyvin täällä, kunhan vaan on tullut pohdiskeltua kaikkea. Mä koitan nyt tästä päänsärystä huolimatta saada itteni vähän elävämpien kirjoihin, aurinkokin paistaa ja on lämmin! Ja mä oon silti ihan valkoinen?! Missä se paljon puhuttu ikirusketus on, terveisin rusketun palamalla tomaatiksi ja sitten palaan valkoiseksi...

Besotes, Noora

http://www.youtube.com/watch?v=2lFvsJihveg

¡Estas sooon las mañaniiitas que cantaba el rey David!
Hoy por ser día de tu santo, te las cantamos aquíii!

Kuunnelkaahan toi otsikossa oleva kappale, niin tiedätte mitä tässä hoilotellaan ;)

...eli hyvää syntymäpäivää minä! Täyttelin vuosia about 2 viikkoa takaperin ja päivä oli rento ja mieleenpainuva, tietenkin. 

Sain jo muutamaa viikkoa aikaisemmin postista paketin, jonka tosin odottettiin saapuvan (Meksikon postin tuntien) hyvällä tuurilla vasta tosiaan mun synttäreiksi. Malttamattona avasin tietenkin paketin, jonka sisältä löytyikin lisää paketteja! Kaikkiin en koskenut, vain niihin mihin oli lupa koskea. 

Paketti sisälsi tosiaan muutaman synttärilahjan ja pääsiäisylläreitä, jotka kyllä alta aikayksikön meni täällä kotona ja koulussa parempiin suihin...

Vaikka mun kärsivällisyys on kasvanut tämän vuoden aikana ihan huimasti, oon tällaisissa asioissa edelleen kuin se malttamaton ipana jouluna... Avasin lahjani siis jo synttäreitäni edeltävänä iltana, kun kello oli Suomen aikaan jo yli 12. Se, että paketissa oli perheeni lahjan lisäksi vielä lahja kummeiltani sekä parhailta ystäviltäni sai minut kyllä viimeistään tirauttelemaan itkua. Ihan mielettömän ihana ylläri!! Kiitos Leena ja Ari ja Aleksi, kiitos tytöt ja kiitos tietty isi, äiti ja Arttu! ♥

Kuvasta puuttuu pikkuveljeni lähettämä paketti, koska.....noh, meni parempiin suihin jo vähän etuajassa. Sori. Hihi.

En ollut suunnitellut mun synttäripäivälle mitään erikoisempia, syömään host-perheiden kanssa ja vähän skypettelyä koti-Suomeen. Aamu alkoi tosiaan tuolla skypettelyllä, yhden parhaimman ystäväni Claudian puhelinsoitolla (ja Las mañanitas -laululla) ja puolilta päivin mentiin mun nykyisen host-vanhempien kanssa syömään. Tarkoitus oli, että mentäisiin koko perhe ja mun ensimmäinen host-perhe, mutta kuinkas kävikään... Ensimmäinen host-perhe oli sukuloimassa toisessa osavaltiossa, ja nykyiset host-sisarukset omilla reissuillaan muualla päin Meksikoa. :--D

No ei siinä mitään, käytiin syömässä hyvin ja herkullisesti meren antimia ja palailtiin kotiin ruokalevolle! Illemmalla vielä käytiin pienellä kaveriporukalla juhlistamassa tanssien ja laulaen. Mulle päivä oli enemmänkin kuin jees!

....mutta mitäs vielä. Seuraavalla viikolla tuli alkuviikosta taas kavereilta puhelinsoittoa, että "meillä on sulle juhlat perjantaina!". Mä olin pari päivää sairastelemassa kotona, ja kun palailin takaisin kouluun, niin mun kaverit olivat järjestäneet kaiken jo valmiiksi ja perjantaina juhlittiin hyvin meksikolaiseen tyyliin! Sen lisäksi, että paikalla olivat mun parhaimmat ystävät, paikalle valui vähitellen puoli koulua (tai siltä se ainakin tuntui)... 

Porukkaa alkoi olla jo enemmänkin paikalla, kun juhlien järkkääjät, eli mun parhaimmat ystävät saapuvat viimein itsekin paikalle mukanaan kaksi ylläriä!! Tunsin oloni ihan lapseksi, kun näin kavereideni mukana piñatan ja suklaakakun! Oon vieläkin ihan onnessani hahah! Piñata on siis paperimassasta tehty hahmo tai kuusi sakarainen tähti, jonka sisälle laitetaan karkkia tai jotain pikkuylläreitä. Piñataa on tarkoitus hakata kepillä kun se kieppuu, jotta sisällä olevat yllärit saataisiin ulos. Yleensä piñata on vain pikkulasten synttäreillä, joten oli mun synttäreille ihan sopiva ;)

Yksi mun parhaimmista ystävistäni, Claudia! ♥

Minä ja se kuuluisa piñata!!

Yllärien järkkääjät! Mederos, Gerson, Joshua, Garza, Claudia ja minä!

Meksikossa on piñatan lisäksi tapana myös vähän leikkiä sen synttärisankarin ja -kakun kanssa. Tämä perinne on kuitenkin ihan joka vuotinen, ei pelkästään niillä pikkulapsilla.. Veikkaisin itseasiassa, että pikkulapsilla tätä varotaan vähän enemmän haha! Mutta kuitenkin. Tapana on siis haukata kakusta pieni "purema", jolloin sitten niin tunnolliset ja kiltit kaverit tunkevat sun naamasi ihan kokonaan siihen kakkuun! Mun tapauksessa mua ei vaan käytetty siellä, vaan ihan pyöritettiin huolella sitä kakkua naamariin...

Hyvää oli kakku...

Vähän tämmönen "jälkeen" -kuva haha!

 Koko ilta sujui tosi hyvin ja kunnolla, tanssin jalat kipeiksi ja nauroin itselleni vatsalihastreenin! Ihan mahtava yllätys! 

Besotes, Noora

Ruta Huasteca, Ciudad Valles, México

Maaliskuussa käytiin tosiaan pidennetyn viikonlopun mittaisella Rotary-reissulla vaihtareiden kanssa! Oli ihan mieletön reissu! Paikka oli Ciudad Valles nimisessä kaupungissa, noin kolmen tunnin päässä Tampicosta, eli matka taittui nopeaan meidän nelikon kesken. Vastaan meidät ottivat paikalliset Rotaryt ja suunnaksi otettiin hotelli! Me oltiin jo iltapäivästä paikalla, mutta vähän kauempaa tulleet olivat tulleet jo aikaisemmin, eikä tarvinnut paljoakaan arvailla missä mahtoivat olla; uima-altaalta kun kuului sen verran mölinää... ;)

Ensimmäisenä päivänä ei tehty mitään, lähinnä se ilta meni siellä hotellilla hengailuun, kuulumisien vaihteluun ja syömiseen. Se on jännä, miten niin äkkiä joistakin ihmisistä voi tulla itsellensä tosi tärkeitä ja miten se yhteishenki löytyi meiltä niin nopeasti. Oltiinhan me jo kaikki tuttuja keskenämme, mutta siitä on ikuisuus kun itse oon nähnyt muita meidän piirin vaihtareita kuin Team Tampicoa! Ja kaikista siisteintä siinä höpötellessä oli se, että me puhuttiin kaikki espanjaa keskenämme!! Okei, oli siellä muutama joka vielä vähän puhui englanniksi ja noh, brassit portugaliksi ja saksalaiset saksaksi, mutta noin muuten. Itse oon piirin ainoa suomalainen, joten eipähän ole tosiaan suomea tarvinnut hetkeen puhua hahah!

Ensimmäinen ilta ja ollaan jo kaikki junttauduttu yhteen! Nälkäisinä ennen illallista, mutta sitäkni onnellisimpina. Paitsi Bence (Unkari), jonka pää jäi matkan varrelle ilmeisestikin...

Meillä oli ohjelmaa kolmelle kokonaiselle päivälle. Ja hitsi, että olikin muuten väsyttävää ohjelmaa! Ei, ei siksi että olisi ollut tylsää, ei tosiaankaan, vaan fyysisesti oltiin kaikki aivan naatteja joka päivän jälkeen. Ensimmäisenä päivänä käytiin Micosin Seitsemällä Putouksella (7 Cascadas de Micos) (ja kahdella muulla paikalla joista löytyi pari putousta) jossain keskellä ei mitään, tai oikeastaan keskellä luontoa. Hurjan kaunista ja niin koskematonta! Käytiin siis koko päivä uiskentelemassa ja hyppimässä putouksista. Mulla ei oo mitään muuta sanottavaa kun että mahtavaa!! Oli niin kaunista ja sitä tunsi itsensä vaan onnelliseksi siellä. Vaikka kyllä hirvittikin alkuun kun heti ensimmäisenä oli tarkoitus hypätä 8 metristä, joka sitten sen suurimman 12 metrisen putousken rinnalla ei ollutkaan mitään... Mutta kaikista hyppäsin, wuhuu! :)

Omaa kameraa ei suositeltu ottamaan mukaan, ellei sitten ollut vedenkestävä. Onneksi kahdella kaverilla oli sitten vesikamerat, jeejee!

Päivä 1. aloitetaan hymyillen ja energisesti! Brassien ja Belgian naisvahvistukset ♥

Leonie (Saksa), meikä Suomi-tyttö!, Jazmina (Slovakia) ja Oxana (Venäjä)!

Clotilde (Belgia), Leonie (Saksa) ja minun Sveitsi-siskoni Dominique!

Kotimaa on ihana maa♥

♥

Paratiisi!

Saksan vahvistus Chris!

Toi vesi oli ihan jäätävää, vaikka kieltämättä muistutti vähän Suomen kesävesien lämpötilaa... Monelta tulikin kuittailua, että eikö tuu mulle ihan kotoisa olo tässä kylmyydessä! Hahaha

Mun lempparikuva! ♥ Kaikenkaikkiaan meitä on 36 (eli ollaan aika pikkunen piiri), 14 eri maasta!

♥

Niin siistiä! Hypättiin kaikki yhdessä kun kerran pystyttiin!

Team Tampico! ♥

♥

On the top of the World!

Estelle (Ranska), Nora (Saksa), Sydney (USA), meikä ja Clo (Belgia)!

Toisena päivänä käytiin Xilitlassa, englantilaisen Edward Jamesin linnassa (Castillo de Edward James, Xilitla). Kyseessä ei nyt ole mikään semmoinen vanha kummituslinna, päinvastoin, se vaikutti enemmänkin semmoiselta luonnonpuistolta. Niin kaunis paikka ja niin paljon luontoa!! Miten sitä kunnon vihreetä ja metsää onkin ollut ikävä... Kiipeiltiin myös linnakkeessa kattelemassa korkeuksista, enkä oo eläissäni jämähtänyt niin totaalisesti paikalleni kuin siellä ylhäällä. Mua hirvitti ihan jäätävästi enkä aluksi oikeesti pystynyt edes kääntymään seisaallani!! Mutta olipahan taas sen arvoista. Ja alhaalla olevat kaverit sai hyvät naurut...

Linnan jälkeen suunnattiin pieneen alkuperäiskansan kylään, eli inkkareita katsomaan! Meille järjestettiin erikoisesti vähän etuajassa näytös pääsiäisperinteestä, jossa valitut henkilöt kiipeää semmoiseen puiseen "torniin" ja sieltä sitten köysi jalassa ja pää maata kohti kieppuen alas! Oli kyllä aika tukalat paikat kattoa sitä, mutta hienoahan se oli.

Paratiisi!

Bien bonitas!

♥

Puro guapo!

Naty ♥

D4130 en Xilitla!

Näihin bambumaisiin puihin oltiin raapusteltu vaikka ja mitä, mutta auta armias kun Bence meni sinne kirjoittamaan oman nimensä...:D tuli huutia!

Pääsiäisperinne!

♥

Aasiaa, Eurooppaa ja latinalaista Amerikkaa!

Ennen kieppumista....

Viimeisenä kokonaisena päivänä lähdettiin yhdelle joelle vähän soutelemaan! Taaskaan ei suositeltu kameraa mukaan, ettei kastu, mutta olihan noita vesikameroita. ;)
Paikka oli taas ihan mielettömän kaunis, luonnon keskellä ja niin koskematonta! Oli kyllä rankkaa soudella, vaikka meillä oli sitäkin hauskempi matka meijän paatissa.

Soutelun ohessa käytiin yhdellä laguunilla uimassa ja hyppimässä taas korkeuksista! Ainoa vaan, että juuri ennen kuin mä ehdin aloittaa kapuamisen ylös, sanottiin, että enää ei hypitäkään. :( Noh, oli se silti kyllä siistiä, saimpahan hyvän tekosyyn olla hyppäämättä haha!

Clo y yooo! Vähän otti vesi silmille vissiin...

♥

Natyn kanssa leikittiin hamstereita

Meijän soutotiimissä edusti Meksiko, Brasilia, Sveitsi, Taiwan ja Suomi!

Viimeisenä iltana meille oli myös järkännyt paikallinen Rotary-klubi illallisen ja viihdykettä. Perinteisten meksikolaisten tanssien lisäksi jokaisen meidän vaihtarin täytyi esitellä jotain meidän kotimaata edustavaa. Monet lauloi kansallislaulun (mukaanlukien minä), mutta esimerkiksi brasseja ja saksalaisia kun on vähän enemmänkin, niin nämä tanssivat ja lauloivat kappaleen ellei parikin. Ihan huippuhauskaa ja nauroin koko illan vedet silmissä! Kaiken huippuna oli vielä Natyn (Brasilia) ja Noran (Saksa) synttärit ja tietysti perinteiset meksikolaiset kakkuhulinat... Voi sitä raukkaa, joka joutui siivoamaan sen salin meidän jälkeen!

Ruokaa odottaessa....

Moordiida! Moordiida!

Voi Jonas... Taisi pilkka osua omaan nilkkaan? Hahahah

Kera Angry Birds-piñatan!! Ja arvatkaa kuka taisi olla tuosta piñatasta vielä vähän enemmän innoissaan kun itse synttärisankarit...;)

Maistuuko synttärikakku?

Voi Jonas part.2 ...

Voi Jonas part.3 ... hahaha!

Synttärisankari Naty kera Bencen!

Takana siis aivan mahtava reissu!! Ei turhaan host-äiti sanonut tätä reissua ehkä vuoden parhaimmaksi. Kyllä on jo ikävä näitä ihmisiä, etenkin kun nyt taas kattoo näitä kuvia.. Mutta pian me jo nähdäänkin, viimeisen kerran! Hitsi miten aika juoksee... Voisko sen pysäyttää nyt hetkeksi??

♥

Besotes, Noora