Is this the real life, or is this just fantasy?

Musta tuntuu, että mun viimesimmät otsikot postauksissa on ollu pelkkää hehkutusta ja ihmettelyä hahha!
No ei tässä oikeen muulta tunnukkaan, joten sen kunniaksi...

...kuvia!

Käytiin kattomassa seinämaalausjuttuja, "murales" jos en ihan väärin muista, jotka kertoo Meksikon historiasta. Tää kuva ei anna oikeutta sille mimmonen toi oikeesti oli, sillä se oli ihan järjettömän kokonen ensinnäkin ja vielä ihan tajuttoman hieno!

 Vettä myydään joka paikassa, eikä pelkästään kuumuuden takia, vaan kun hanavettä ei saa juoda täällä ollenkaan!

Käytiin kattomassa yks kappeli siinä ihan meijän hotellin lähellä. Ja noh, kuten kuvasta näkyy, aina löytyy jotain katottavaa haha! Mutta oikeesti, täällä just korut on aivan ihania ja niitähän riittää. Se oli hieno kappeli noin muutenkin, mut en viittiny siellä kauheesti kuvata kun tuntu jotenkin, että me vaaleet turistit siellä häirittiin jo muutenkin niitten paikallisten rauhaa...

Ainiin! Kun oltiin matkalla tonne kappeliin, käveltiin jotain katua pitkin koko porukka meijän ihanan oppaan Pablon kanssa tuli vastaan lauma jotain pieniä lapsosia, vissiin koulussa olivat tai jotain. Tuijotus ja osottelu alkoi olemaan jo tuttua, mutta ne kanssa vilkutteli! Ne oli ihan onnesta ja hämmennyksestä sekasin, hymyt korvissa ja yks niistä pikkupojista lähetteli lentopusuja meille hahah!

Tossa paatissa toi mies laitto ruokaa ja sitä sai siitä ostaa jos halus! Hygieniasta en tiiä, mutta paljon noita siellä oli.

yo con Pihla ja Pablolta saadut kukat! Ja takana tietysti Pablo haha!

Xochimilco. Se on yksi UNESCOn maailman perintökohteista, enkä kyllä yhtään ihmettele että miksi! Tuommonen joki täynnä ihania värikkäitä veneitä (niitä oli joku 2000) keskellä Mexico Cityn suurkaupunkia. Silti niin rauhallista ja kaunista! Rakastan tätä Meksikon luontoa kun kaikki näyttää niin koskemattomalta ja erilaiselta. No okei, onhan se sitä Suomessakin mut se on mulle jo niin tuttua, tää on kaikki vielä niin eksoottista! En oo varma kauanko oltiin tolla "risteilyllä" -veikkaan paria tuntia- ja käytiin siinä samalla semmosella kasviplantaasi...jutulla? Haha! Noh, paljon kukkia ja kasveja kuitenkin. Kotosuomessakin tykkäsin aina käydä kukkakaupoissa pelkästään sen tuoksun ja tunnelman takia, joten toi oli kanssa mulle tosi mieluisa paikka! Xochimilcon seikkailun jälkeen mentiin syömään johkin buffet -paikkaan ja ylläri, oli taas hyvää ruokaa! Mutta auta armias kun me 14 vaihtaria löydettiin se jälkkäripöytä... Siitä pitäis olla video kun me säntäiltiin siellä ees taas ja maisteltiin kaikkea, ihan kaikkea! Ja niin me sitten lähestulkoon pyörittiin takas bussiin vähän turhan energisinä sokerin takia. Bussimatka takas hotellille olikin aika äänekäs haha!

Hotellille kun päästiin ni sännättiin taas suoraan kaupoille juoksemaan. Taino, koko porukka lähti kyllä mukaan, mut mm. minä, Jasmin, Mirja ja Karl ooteltiin aika paljon kauppojen ulkopuolella kun ei jaksettu kierrellä. Tultiin takas hotellille joskus ennen seittemää, kun sitten meillä oli Mexicon Rotarien esitys ja puhe, niin oltiin sitä kuuntelemassa joku reilu tunnin verran. Kauheessa nälässä kun oltiin sen jälkeen päätettiin, että haetaan jotain syötävää. Mitennii oli kokoajan muka nälkä kun syötiin taukoomatta?!

Meille kotiin Suomeen tulee kanssa vaihtari täältä Meksikosta ja kyseinen poika Omar asuu justiinsa Mexico Cityssa. Sovittiin sen kanssa, että nähään sitten kun oon siellä, ja tää päivä oli nyt se päivä! Nähtiin vähän ennen yheksää siellä meijän hotellissa ja mukana oli Omarin äiti, täti ja sisko, joka puhu englantia niin oli vähän helpompi kommunikoida kun jännitti ihan hirveesti sekä espanjan puhuminen, että koko tapaaminen haha! Käytiin syömässä kunnon meksikolaisessa ravintolassa. Söin enchiladaa ja ayyy, que rico! Ihan älyttömän hyvää! Ainiin, ne toi mulle myös tuliaisena oikeen sombreron!! Miten ihania nää meksikolaiset oikeesti on? Tossa se on nyt kunniapaikalla täällä mun seinällä :)

Omar con chicas finlandesas!

Palailtiin ruoan jälkeen takas hotellille, kun mun piti olla takas jo tunnin sisällä, kun yks meijän vaihtareista, meijän ainoo herrasmies Karl haettiin jo samana iltana sen host-perheeseen! (Me muut tosiaan lähettiin vasta seuraavana päivänä) Siinä otettiin sitten kuvia yhen sun toisen kanssa, mm. tytöt ja Omar kuten kuvasta näkyy haha! Omarille sanottiin heipat ja samalla hetkellä Karlin perhe tuli hotellin aulaan. Me kaikki jännitettiin ihan hirveesti sen puolesta ja tiiän miltä Karlista on tuntunu sillä hetkellä kun se näki sen perheensä! Siinä sitten ensimmäiset itkutkin tirautettiin tyttöjen kanssa. Mutta kaikki on bueno, joten ei hätää!

Seuraava päivä. Eli päivä, jolloin me kaikki loputkin päästiin host-perheittemme luo! Osa haettiin hotellilta, mutta 9 meistä jatko matkaa lentäen. Siellä me oltiin kaikki aivan superhermoina ootellessa! Syötiin, juotiin ja ravattiin kattomassa lentojen aikatauluja ja portteja. Yksi toisensa jälkeen me vähennyttiin ja aina itkua tirauteltiin kun yks lähti. Mä olin 4. viimenen, joka meistä lähti ja ai että voi ihmistä oikeesti jännittää niiiin paljon!! En ees tienny, että tommonen on mahollista.

Tunnin verran lensin, vähän alle. Ja turhaa jännitin. Siellä mun ihana host-perhe oli vastassa tuliaisten kera ja heti kamerat kourassa ottamassa kuvaa koko porukasta! Poskipusujen ja halauksien kera mut toivotettiin tervetulleeksi Tampicoon! Mulla ei noita koko perhekuvia vielä oo, kyselen mamalta josko saan siirtää niitä omalle koneelle tässä lähiaikoina. Mun perheeseen kuuluu tosiaan mama, papa ja kolme veljeä. Vanhempi veli on mua muutaman vuoden vanhempi ja jatkaa ens kuussa opiskelujaan USAssa. Keskimmäinen veli on mua vuoden vanhempi ja se asuu täällä vissiin ainakin siihen asti, kunnes mä jatkan seuraavaan perheeseen. Nuorimmainen, mua vuoden nuorempi (mut näyttää ja vaikuttaa paljon vanhemmalta, tosin niin monet meksikolaiset..) lähtee ens kuun lopulla vaihtoon. Huomenna tulee jo viikko täyteen täällä perheessä (mitä?!) ja oon ehtiny tapaamaan niin monia ihmisiä enkä voi muutaku kehuu meksikolaista avoimuutta ja välittämistä. Vaikken espanjaa puhukaan kauheen sujuvasti, nää yrittää kokoajan mulle sitä opettaa, hitaasti mutta varmasti! Aattelin, että puhuminen ois paljon helpompaa, mutta oikeesti, ainoo mitä osaan kunnolla vastata on kiitos, kyllä ja en ymmärrä. Haha! Kyllä se tästä!

Nyt meen (taas) syömään! Täällä syödää kokoajan, eikä mua toisaalta haittaa, koska ruoka on niin hyvää! Mut tosiaan, sitä on ihan liikaa haha!
Besos y saludos, Noora