Rajan toisella puolen

Täällä taas!

No, oikeesti oon kyllä elellyt täällä kotona Meksikossa jo hyvän aikaa, vähän vaan ollut hiljaiseloa täällä blogin puolella ihan silkasta kiireestä ja pienestä laiskuudestakin johtuen. Kiirettä on ollut tosin hyvässä mielessä vaan ja laiskuuskin taitaa olla enemmän sitä, että nauttii sitten hetken vaan olemisesta. Tai nukkumisesta, oon viime aikoina ollut tosi väsynyt, joten päikkäreitä on tullut nukuttua aika hyvin.

Siellä Jenkkilän puolellakin tosiaan käväistiin noin kaksi viikkoa takaperin. Käytiin "isoveljeä" ja sen uutta kämppää moikkaamassa, jossa sitten eleltiin se viisi päivää joka Texasissa vietettiin! Mun host-veli tosiaan opiskelee ja elelee pääasiassa siellä, mitä nyt käy täällä aina joskus visiiteillä, sillä täältä Tampicosta Texasiin on joku vajaa 7h vaan ajamista. Okei, ei se menomatkalla tuntunu, että "vaan" seitsemän tuntia, mutta ei toi musta loppujenlopuksi kauheen kaukana kyllä oo!

Maisemia matkanvarrelta Texasiin!

Pääasiassa päivät meni eri asioiden hoitamiseen ja kaupoissa juoksenteluun, joten mulla ei ihan hirveetä kuvasaldoa oo, sillä pienemmän kameran sijasta mulla oli mukana järkkäri, jota en sitten kuitenkaan jaksanu joka paikkaan raahata... Halpaahan tuolla oli ja mullakin lähti mukaan parit mekot, paidat ja kengät! Paikkana Edinburg ja Mcallen oli tosi kuumia (tosin ei niin kosteita kun Tampico), mutta kivoja! Tosin kun mä luulin, että Meksikossa kaikki on suurta, niin Jenkeissä kaikki on vielä vähän suurempaa. Mukaanlukien ihmiset...

Niinkun Tampicossakin, myös Edinburgissa oli paljon palmuja, joita jaksan aina vaan ihailla haha!

Nämä kuvat on siitä yliopisto-alueelta, jossa "isoveli" opiskelee. Ihan hillittömän kokonen paikka!

En tiiä näkyykö se noista kuvista pahemmin, mutta kävelyteitähän tuolla ei pahemmin ole. Kaikilla on auto, ja kyllä, just semmonen avolava-auto (onko tuo edes sana suomeks? En oikeesti muista sitä oikeeta, jos toi ei oo se...). Päivät meni nopeesti, mutta rennosti ja toissa keskiviikko iltana tosiaan saavuttiin takaisin a la casa.

Torstaina palasin kouluun normaalisti, ja miten ihana olikaan tulla takaisin ja huomata, että kyllä niitä ystäviä vaan jostain aina vaan saa! Eli kaverit oli oottamassa, eikä sillä, oli mullakin niitä vähän ikävä :)
Meinasin jatkaa, että siitä päivät jatkukin normaalina arkena, mutta eipäs jatkunukkaan! Nimittäin 16. syyskuuta juhlittiin Meksikon itsenäisyyspäivää ja täällähän oli fiestaa ja erilaisia tapahtumia koko se viikonloppu! Perjantaina 14. päivä koulussa piti pukeutua Meksikon väreihin, eli vihreeseen, valkoiseen tai punaiseen (tai vaikka kaikkiin!) ja miten oikeesti oon juuri osannu valita mukaani kaikkia muita mahollisia värejä, paitsi niitä! Taino, on mulla yksi punainen huppari ja vihreä neule -jonka ostin ittelleni tuliaisena jenkeistä haha- mutta käytäppä niitä täällä sitten 35 asteessa... Noh, valkoinen paita röyhelöhihoineen vaan päälle ja hyvinhän sillä pärjättiin!

Ihana Ioanna ja ihana, perinteinen meksikolainen asu!

Sain lainata yhen jos toisenkin sombreroa pitkin päivää, jihuu!

Meksikon väreissä Yairin ja Monican kanssa!

Erikoispäivän kunniaksi syötiin myös koulussa tacoja porukalla ja tän luokan kanssa, jonka kanssa olin niin pari tyttöä oli tehny myös kakkuja! Ja voittepa vaan arvata kuka pyöri eteenpäin loppu päivän...

Ihanat tytöt Claudia ja Lilly!

Näistä näkeekin aika hyvin, että kaikilla oli jotain Meksikon väreihin liittyvää päällä, oli se sitten vaatetta, meikkiä tai sombreroja!

Meksikolaiset on tosi isänmaallisia, mikä näkyy jo pelkästään katukuvassa, kun joka paikassa myytiin jo viikkoja aikasemmin kaikkee pikkuhärpäkettä itsenäisyyspäivään liittyen. Itsenäisyyspäivää juhlitaan täällä myös eri tavalla kun Suomessa, sillä kun Suomessa se on jollain tapaa suht virallista ja semmonen rauhallinen päivä, täällä juostaan paikasta toiseen ja illalla juhlitaan ison porukan voimin! Keskiyöllä tosin tulee myös se "virallinen" osuus, kun griton aika. Eli presidentti julistaa Viva Mexicoa sun muuta ja ihmiset vastaa huutamalla "Viva!!" jokaisen kerran jälkeen. Itsekin olin parin kaverin kanssa yhissä juhlissa, mutta virallisen griton sijaan nähtiin vaan juhlien järkkääjän grito parvekkeella haha!

Sunnuntaina sitten mentiin koko perheen voimin illalla kattomaan semmosta Meksikosta, sen historiasta ja kulttuurista kertovaa näytöstä. Ja sehän oli ihan mieletön! Me oltiin mamán kanssa kummatkin ihan haltioissamme siitä! Se sanoi mulle, että aatteli että se on hyvä, muttei noin mahtava. Mutta sitten...arvatkaapa kuka ei ottanut kameraa mukaan... En edes puhelinta, jolla ois voinu kuvata, ei minkäänlaista kameraa mukana. Miksi? Koska pienemmässä ei ollut akkua ja aattelin, ettei se nyt niiiiiin ihmeellinen oo, että isoa ottaisin mukaan... Voi kyllä, ärsyttää vieläkin! Mutta joo, viikonloppu meni siis hyvissä merkeissä.

Että ihan hyvää tänne kuuluu ja elossa ollaan, vaikka vähän aikaa oonkin ollut hiljaa. Koitan nyt postailla vähän useemmin kun on taas oma arki meneillään.

Besitos, Noora