Friends are those who help you up when you fall... after they've stopped laughing at you.

Moikka ihanat!

Takana on lisää onnellisia päiviä ja edessä myös; huomenna jo onkin lähtö Ruta Maya -reissulle!! Joten kahteen viikkoon musta ei kuulla täällä puolen mitään (miksi musta tuntuu, ettei tässä oo mitään uutta...)

Tämä viikko oli mun viimeinen koulussa. En ymmärtänyt sitä oikeastaan, kun vasta tänään, mun viimeisenä päivänä. Koko viikko meni niin äkkiä, varsinkin kun keskiviikko oli vapaata! Sen kunniaksi suunnattiin tiistai-iltana kaveriporukalla mun ystävän Rodrigon kotiin ihan vaan porukalla iltaa viettelemään, pizzaa syömään ja nauramaan. Oli ihan superkivaa, oon niin onnellinen näistä mun ystävistä täällä(kin)! ♥

Andrea, minä, Lily ja Claudia! ♥

Memo ja Valeria!

Sama fiilis vissiin...

Seuraavana päivänä, joka olikin tosiaan vapaapäivä, mentiin tietty rannalle. Täällä nää tosin aina sanoo, että "juu on meillä täällä ranta, muttei me ikinä käydä siellä" ja se on niin totta!! Me vaihtarit oltaisiin aina ihan valmiita lähtemään, mutta ei täällä loppujen lopuksi ihan kokoaika siellä tosiaan olla. Päivä oli ihan huippurento ja aurinko järkyttävän voimakas. Terkkuja tomaatilta!

Paikallinen hölmö kaverini Jesus hahaha!

Pojat ei jaksaneet enää uida...

Sveitsi-siskoni Dominique ♥

Miksi puolet näistä kuvista on jotain tämän tyyppisiä...?

Dom, Kassandra, Vanessa, minä ja Grissel! ♥

Eilen iltapäivällä koulusta lähtiessä kävin kattomassa kavereiden jenkkifutismatsia. Hyvinhän ne pojat pelas ja voittohan sieltä tuli! Ja mun naama kärähti uudelleen.....miten ihmeessä se on ees mahdollista, kun just edeltävänä päivänä se kärvähti niin lahjakkaasti?!

Piratas!!

Tänään sitten oli tosiaan mun viimeinen päivä koulussa, UNEssa. Tuntui niin oudolta mennä sinne ja aatella, että en tuu enää ikinä opiskelemaan näiden ihmisten kanssa näissä tiloissa. Tottahan toki meen käymään siellä vielä kun tuun reissultani ja kun joskus tulevaisuudessa tänne palailen, mutta ei se oo sama asia.

Koko päivä meni rennosti, samanlainen päivä siinä missä muutkin. Paitsi sitten iltapäivästä kun mulla ei ollut enää tunteja, mutta jäin sinne kuitenkin vielä kavereiden kanssa hengailemaan. Eräs opettajani palautti mulle mun kokeen ja oli kirjoittanut taakse "Kiitos!" ja pikkunen sydän. Tämä rouva oli mun turismin opettaja ja itkuhan mulla siinä pääsi. Se tuntui niin hirveän lopulliselta kun sanotaan kiitos!! Ystävät on onneksi olemassa, tai ylipäätään noi koulun ihmiset. Halauksia sateli, ja vaikka monia en enää näekkään, niin onneksi myös yhtä montaa kyllä vielä vuosienkien päästä! ♥

Andrea on ihana!

Sofy! Ja oon sitten istumassa tässä kuvassa, vaikka Sofy pitkä onkin niin ei nyt ihan noin sentään hahaha

Mun koe!!

Pañedan kanssa! Tässä kuvassa vitsinä oli Dianan shortsit, mutta ne nyt ei näy kunnolla...

Kyllä tulee tuota koulua ikävä. Oli myös ihana kuulla, että sillä tulee ikävä mua! Sinne vielä palaillaan, lupaan sen!! Nyt meen vielä järkkäämään mun matkalaukun loppuun, moikkaamaan kavereita pikaisesti, ja huomenna sitten lähtö reissun päälle! Terkkuja keväiseen koti-Suomeen!!

Besotes, Noora